Kesyyntymisen askeleet on viides osa omatoimisesti rescuoituneen löytökissan elämäkerrasta. Kertomuksen aloittaa Kissanpentu navetalla ja toinen osa kertoo mikä ihme on Sähikäinen saunassa. Kolmas osa, Metsänpoika tahdon olla, kertoo miten pienen kissan sukupuoli paljastui ja miten siitä tuli Tapio Neljäs osa, Kodin ovi aukeaa, kertoo Tapion siirtymisestä vastaanottokeskuksesta asunnon puolelle.
Tapio Sähikäinen kertoo itse mitkä olivat tärkeät kesyyntymisen askeleet
Elämä asunnossa oli aluksi aika jännittävää ja pelottavaakin ja tunsin tarpeelliseksi olla varuillani kaiken aikaa. Eihän koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Menin Emon luokse kun hän istui jossain ja sylissäkin tykkäsin olla, mutta loikkasin pois heti kun makuualusta liikahti.
Emosta minun kehräämiseni on aivan hurmaavaa ja hän kuuntelee sitä hiljaa. Tunnen kuinka Emo keskittyy vain minuun ja läsnäolooni. Hän kuuntelee hurinaani ja tuntee kuinka pieni lämmin kehoni lähettää kissanlämpöä. Se rauhoittaa minua ja Emoa.
Tykkäsin makailla sohvannojalla kun Emo istui sohvalla. Siitä oli hyvä jutella ja välillä vähän puskea Emoa poskeen. Yhtenä päivänä ajattelin että kissa vieköön nyt tämä kollipoika näyttää mistä katti pissii! Hyppäsin sohvannojalta lattialle, puskin Emon jalkoja tarmokkaasti ja kehräsin äänekkäämmin kuin koskaan ennen. Emo ilahtui ja silitti ja silloin minä hyppäsin syliin kehräämään ja olin kuin olisin aina ollut sylikisu vaan. Se oli minun ensimmäinen tärkeä askelkuvioni, kun omaehtoiset kesyyntymisen askeleet alkoivat.
Toinen tärkeä askelkuvio tulikin aika pian ensimmäisen jälkeen. Emo oli kipeä. Hänellä oli etutassu pahasti kipeänä ja hän lepetti sohvalla maaten pari päivää. Tunsin, että Emolla oli surullinen ja huolestunut mieli ja että häntä sattui.
Me kissat olemme tassuterapeutteja ja parantajavelhoja tiedättehän!? Osaamme karkottaa pahaa mieltä ja kipua ja kehräyksemme äänitaajuudella on luiden paranemista edistävä vaikutus. Niinpä minä kiipesin sohvalla makaavan Emon mahan päälle kävin siihen pötkölleni ja aloitin hurinahoidon. Ja siitä asti olen Emon mahan päällä pötkötellyt.
Tapio päättää kesyyntyä
Ehdin olla aika lailla huolissani Tapion arkuudesta ja arvaamattomista sylkemis- ja kynsäisyreaktioista. Onko Tapio luonnostaan kovin arka tai onko se lyhyen elämänsä aikana ehtinyt kokea kovia ihmisen taholta? Jos Tapion arkuus säilyy sen on paras elää sisäkissan suojattua elämää.
Hurmaava pieni Tapio alkoi pikkuhiljaa olla luottavaisempi eikä enää paennut minua jokaisesta liikahduksestani, mutta se oli kaiken aikaa hieman varuillaan myös ollessaan sylissä. Annoin siis Tapion olla omissa oloissaan ja otin sen lähestymiset ilolla ja hellästi vastaan. Etene kissan ehdoilla, sanoi Tapion alkujaan navetalla huolenpitoon ottanut Maijakin.
Yht´äkkiä, eräänä päivänä, kun Tapio tapansa mukaan oli takanani sohvannojalla, se hyppäsi alas ja äänekkäästi kehräten alkoi puskea jalkojani. Siitä se siirtyi syliin ja oli kuin olisi aina ollut sylikisu. Pieni askel kissakunnalle, mutta suuri askel pienelle kissalle!
Joulunalusviikolla omaa huolimattomuuttani liukastuin rapuilla ja oikean käden ranne murtui kahdesta kohdasta. Siitä alkoi muutaman päivän pakkolepo jota lusin sohvalla makoillen. Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin – vai miten sitä sanotaankaan. Toisena pakkolomapäivänä Tapio yllättäen ryömi vierestäni sohvalta mahani päälle, oikaisi itsensä koko pikkuiseen pituuteensa ja aloitti tarmokkaan kehräämisen. Tapion hurinahoito kohotti mielialaa ja lievensi kipua. Suurin mielialan kohotus johtui varmasti siitä että Tapio oli ottanut toisen suuren askeleen kesyyntymisen ja luottamuksen tiellä.
Voin kuvitella kuinka kissan ja ihmisen yhteiselon alkutaipaleellakin ihmisen läsnäoloon jo pennusta asti tottuneet kissat sopivassa tilanteessa ottivat ratkaisevat kesyyntymisen askeleet ja lähestyivät ihmistä. Kissan asettumista ihmisten pariin olen kuvannut Ihmisen kesyttäminen -kertomuksissa sellaisena kuin se mielestäni on voinut tapahtua yhdessä tapauksessa, joskus, jossain. Toki tuolloin kissa oli villikissa kun taas nykyiset kesyyntyjät ovat villiintyneitä tai villiksi syntyneitä kotikissoja.
