Jos olet lukenut Tapio Sähikäisen tarinaa, olet saattanut miettiä mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle nyt, kun edellisestä kertomuksesta, Kesyyntymisen askeleet, on jo kulunut aikaa.
Tapion tarina alkaa kertomuksesta Kissanpentu navetalla . Tämä on kuudes osa pienen löytökissan tarinasta. Tuleeko jatkoa – sen aika näyttää. Ehkä kerromme Tapio Sähikäisen kuulumisia vielä joskus.
Mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle – Tapio kertoo itse
Minun uusi elämäni oli ihanaa, sain ruokaa ja nukuin lämpimässä. Ihmisemo leikki kanssani ja rakastin kehräyshetkiä hänen sylissään. Elämä oli ihanaa!
Mutta kuinkas sitten kävikään!?! Lucas-kissa, joka oli pysytellyt minusta kauempana alkoikin yhtäkkiä olla minulle kamalan häijy! Se vaani minua piilossa ja hyökkäsi kimppuuni yllättäen. Puri ja raapi niin, että karvat pöllysivät. Ei auttanut yhtään vaikka huusin apua ja kävin selälleni näyttääkseni, että en tappele vastaan. Lucas vain puri ja raapi.
Minä en sitten enää uskaltanut edes käydä vessassa kun heti kun Lucas kuuli vessahiekan rapinan, se kiirehti paikalle ja hyökkäsi kimppuuni. Minusta tuli pelokas ja ahdistunut kissa. Ihmisemo itki vuokseni.
Mutta sitten ihmisemon ystävä sanoi että hänellä olisi minulle koti. Särkevin sydämin ja kyynelehtien ihmisemo sitten eräänä aamuna houkutteli minut samaan koppaan, jossa olin tullut uuteen kotiini. Ja matka kohden uutta kotia alkoi.
Nyt kertookin Pörri mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle.
Pörri kertoo mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle
Hei! Minä olen Pörri ja seuraavassa kuvassa olen ystäväni Luodin kanssa. Mami antoi meille namia, muuten meistä ei ehdi ottaa kuvaa, koska me ollaan koko ajan vauhdissa paitsi silloin kun nukutaan.
Luoti on minun ystäväni, paras ystävä ja leikkikaveri. Luoti on minua ainakin vuoden vanhempi, mutta hänellä on ihan mahtava ote leikkijuttuihin ja opin häneltä aika lailla kissamaisia taistelutaitoja.
Muita perheenjäseniä minulla on Luodin lisäksi ensinnäkin kissat Karvinen, Raita ja Iines ja husky-koira Rocky ja ihmisperheeseen kuuluu mami ja kaksi ihmisveljeäni.
Raita ja Iines ovat vanhempia kissoja eivätkä ole niin innostuneet leikkimään. Iines ja Karvinen tykkäävät olla ulkona enemmän kuin sisällä ja sisällä ne lähinnä vain nukkuvat ja syövät. Minä en ole vielä ollenkaan päässyt ulos, mutta varmaan pääsen kun kasvan isommaksi – vaikka olen oikeasti jo ihan tosi iso! En tiedä kuinka isoksi minun pitää kasvaa päästäkseni ulos.
Tässä seuraavassa kuvassa minä makoilen sohvalla ja mami sanoo, että testaan uutta sohvaa ja huokaa. Miksi se huokaa? En tiedä. Kuulemma mamin sängystä näkee missä kohdin minä nukun kun siinä kohdassa on sellainen soma karvamatto. Ehkä sohvaankin tulee sellainen!
Surullista, mutta iloista
Tapion elämäntarina tosiaankin sai uuden käänteen, kun Lucasin käytös ei ollut normaalia uuden kissan vierastamista ja paikan näyttämistä nuoremmalle kissalle, vaan todella järkyttävää aggressiivisuutta, joka sai pienen Tapion ahdistumaan ja pelkäämään.
Olin ehtinyt kiintyä Tapioon todella paljon. Kukaan kissoistani ei ole tuoksunut niin hyvälle kuin Tapio ja se katsoi minua silmiin niin intensiivisesti. Tunsin meidän kuuluvan toisillemme. Mutta toisin kävi. Onneksi Tapio sai hyvän kodin ja kissaystäviä ja elää nyt hyvää kissanelämää Pörrinä.