Mikä on kesäkissa?
Kesäkissa on tuttu sana varmasti kaikille, mutta termiä käytetään väärin kuvaamaan muitakin hylättyjä kissoja. ”Kesäkissalla on yleensä tarkoitettu kissaa, joka otetaan kesän ajaksi mökkihuvitukseksi ja hylätään syksyn tullen. SEYn kokemuksen mukaan varsinaisia kesäkissoja tässä merkityksessä ei enää ole. Kissoja hylätään Suomessa ympäri vuoden. ” (SEY)
Kissani Lucas, jonka elämäntaipaleen alusta olen kirjoittanut fiktiivisen tarinan, Rääpäle, on saattanut olla tarinan mukaisesti kesäkissa. Ainakin sen arvioitu ikä marraskuussa sen ilmestyessä pihalleni sopisi kesäkissaan. Ehkä sitä ei ole aiottu kesäkissaksi, mutta jopa pentukissalle poikkeuksellisen aktiivisuutensa ja riehakkuutensa vuoksi sen pitäminen on voitu kokea hankalaksi. Lucas on yhä, noin kuusivuotiaana villein koskaan tuntemani katti.
Vaikka kesäkissa on ilmiönä ainakin toivottavasti historiaa, ei kissojen tilanne ole mitenkään hurraamisen arvoinen. Suomessa hylätään vuosittain noin 20 000 kissaa. Luku perustuu vuonna 2019 tehtyyn selvitykseen löytöeläintaloihin ja eläinsuojeluyhdistyksiin toimitetuista kissoista.* (SEY) Osa löytökissoista on toki itse kotoaan lähteneitä ja eksyneitä seikkailijoita. Vaikka kissalla on hyvä suunnistuskyky, voi kissakin eksyä. Joskus kissa vain päättää lähteä kodistaan jos esimerkiksi olosuhteet muuttuvat sen kannalta ahdistaviksi tai pelottaviksi.
Omalle kotipihalleni on useina syksyinä ilmestynyt nälkiintynyt ja enemmän tai vähemmän villiintynyt kissa. Useat ovat olleet leikkaamattomia kolleja, mutta myös jokunen narttukissa on tätä kautta siirtynyt eläinsuojeluyhdistyksen tai löytöeläinkodin suojiin. Kissan osoite täältä lähtiessä riippuu siitä arvellaanko sen olevan kodistaan eksynyt vai hylätty ja kuinka villiintynyt se on. Molemmista osoitteista kissan oman perheen toivotaan kyselevän kadonnutta lemmikkiä.
Kodittoman kissan kohtalo on yleensä ankea
Kuinka moni kesäkissa tai muutoin hylätty kissa jää löytymättä, pyydystämättä ja toimittamatta hoitoon? Sitä ei kukaan tiedä. Pieni nääntynyt ruumis jää luonnon kätkettäviksi kun nälkiintyneen, loisten vaivaaman ja sairaan kissan tuskainen taival päättyy ja ikiuni suo armahduksen.
Kesäkissa
Purrfulness, Kissalorusofiaa
Eksyskissa eksyksissä,
yhtikäs ei tiedä missä,
väsyskissa väsyksissä
ei tassut enää jaksa mennä
ei ajatuskaan enää lennä.
Ei tiedä missä nukuksissa
saisi olla nukuskissa
ilman että palelee
ja nälkä mahaa kaivelee.
Viimein pieni täysin uupuu
elinvoima pois jo hiipuu,
ottaa valtaan ikiuni,
pienen ruumiin peittää lumi.
Mikä saa ihmisen hylkäämään kissan?
Kissojen ystävä ei voi käsittää kuinka joku voi tarkoituksella hylätä kissan – tai ylipäätään minkään eläimen. Kissa on rakas ja tärkeä lemmikki, perheenjäsen. Siitä huolehditaan ja sen elämä pyritään tekemään mukavaksi. Ikävä kyllä näin ei kaikkien kissojen kohdalla ole.
On toki ymmärrettävää, että joskus kissasta on pakko luopua joko ihmisistä tai olosuhteista johtuvista syistä tai kissan oman parhaan vuoksi. Luopuminen voi olla vaikeaa, jos se tapahtuu esimerkiksi allergian tai muun pakottavan syyn takia. Hylkäämiseen ja heitteillejättöön ei sen sijaan ole olemassa pakottavaa syytä. Kissan hylkäämiseen on varmasti monia syitä, mutta ihan taatusti ei ainuttakaan hyvää, järkevää ja hyväksyttävää syytä. Jos kissaa ei pysty pitämään tai ei halua sitä pitää, on sille mahdollista etsiä uusi koti joko itse tai eläinsuojeluyhdistyksen kautta.
Joskus syy luopumiseen on vain se, että lasten lemmikiksi hankittu kissa onkin vanhempien mielestä vaivalloinen hoitaa ja eläimiin tottumattomassa perheessä ei osata elää yhteiselämää sen kanssa. Olen kuullut, kuinka eräs perheenisä kävi ”toimittamassa kissan maalle” sen sairastuttua. Sairaus olisi ollut hoidettavissa, mutta eläinlääkärilaskua ei haluttu maksaa, vaikka kyseisen perheen taloudellinen asema olisi sen vallan mainiosti sallinut.
Joskus paras vaihtoehto on sateenkaarisilta
Niin surullista kuin se toisaalta onkin, myös se viimeinen vaihtoehto, eli kissan lopettaminen on parempi ratkaisu kuin kissan hylkääminen oman onnensa nojaan. Tiedän monen eläinrakkaan ihmisen älähtävän tästä vaihtoehdosta ja pitävän sitä vääränä ratkaisuna. En minäkään siitä pidä, mutta hyväksyn sen ehdottomasti mieluummin kuin sen, että kissa elää ankeaa elämää kodissa, jossa sitä hoidetaan huonosti ja laiminlyödään tai peräti omillaan ilman kotia. Myös vanha, jo elämänsä ehtoossa oleva kissa voi kärsiä uuteen kotiin muutosta niin, että sateenkaarisilta on sen kannalta parempi vaihtoehto.
Eläimen lopetuksesta on säädetty eläinsuojelulaissa ja tietysti ihmisen oman järjen ja moraalin pitäisi sanoa, että lopettaminen on tehtävä asiantuntevasti ja aiheuttamatta eläimelle kärsimystä. Valitettavasti kissoja on ennen ja varmaan myös nykypäivänä lopetettu kotioloissa varsin kyseenalaisilla tavoilla.
* Ilmoitettu luku herättää ihmetystä sillä samaa lukua käytetään edelleen kissakriisikeskusteluissa. Ilmoitettu luku on myös herättänyt keskustelua siitä sisältyvätkö lukuun myös eksyneet ja sittemmin kotiinsa palautuneet kissat ja loukutetut vapaasti ulkoilevat kissat, joilla oikeasti on koti. Luvattomia, laittomia loukutuksia tapahtuu jatkuvasti esim. aivan kissan kodin liepeillä.