Onko sisäkissalla vapaudenkaipuu? Jotkut sisäkissat livahtavat tilaisuuden tullen omille teilleen, toiset taas eivät suurin surminkaan astu oven ulkopuolelle. Sisäkissan elämää elänyt kissa kohtaa ulkomaailmassa aivan erilaisia haasteita kuin ulkoilemaan tottunut lajitoverinsa.
Meillä oli aikanaan maatiaiskissa Vinski, joka oli synnyinkodissaan ehtinyt ulkoilemaan emonsa ja muiden talon kissojen kanssa. Se tuli meille noin neljän kuukauden ikäisenä ja siitä oli tarkoitus tehdä sisäkissa. Vinskin kaipuu ulos oli kuitenkin raivokasta, haikeaa ja sinnikästä. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen se jaksoi yrittää ulos ikkunoista ja ovesta. Kunnes annoimme periksi. Asuimme kylän laitamilla, pienen tehdasrakennuksen toisessa kerroksessa. Sieltä ikkunasta teimme Vinskille ”tipurappuset”, joita pitkin se pääsi kulkemaan.
Vinski oli innokas ulkoilija. Se ei yleensä ollut poissa montaa tuntia kerrallaan, mutta aina olin hiukan huolissani sen ollessa ulkona ja kuulostelin kaiken aikaa toisella korvalla josko kynsien rapina kuuluisi ikkunalaudalta. Pian aloimme etsiä uutta kotia kauempaa taajaman ulkopuolelta, jotta Vinski sai ulkoilla turvallisemmin, kaukana liikenteestä.
Uteliaisuusko vai pelästyminen vei Shakin kevätretkelle? Anna-Liisa kertoo
Maanantaina, toukokuun viidentenä päivänä sisäkissa, piirun vaille 2-vuotias Shakki, katosi omille teilleen perheen omakotitalosta esikaupunkialueella. ”Meillä on vähän hankala takaovi. Hain unilta heränneen vauvan vaunuista ja kädet täynnä vauvaa, vilttiä, itkuhälytintä ja ties mitä kuvittelin, että ovi meni kyynärpäätekniikalla kiinni. Tosiasiassa ei mennyt. Kun kissa pesuhuoneen puolella haistoi, että ovi on raollaan, se kenenkään huomaamatta meni pihalle.”
Anna-Liisan mies tuli kotiin, huomasi raollaan olevan oven ja laittoi sen kiinni. ”Virhe numero kaksi. Kissa oli siis ulkona ja ovi kiinni. Kun iltasella asia huomattiin, se oli todennäköisesti ollut ulkona jo useamman tunnin eikä siitä näkynyt vilaustakaan, kun kiertelin ja huutelin.”
Perheessä on myös toinen kissa, Söpö. Kissat ovat tottuneet ulkoilemaan valvotusti takapihalla. ”Yleensähän näillä on tapana säikähtäessään rynnätä sisälle, mikäli ovi on auki. Shakki on myös utelias ja saattoi omin päin laajentaa reviiriä liikaa.” Pelästys tai uteliaisuus vei kissan pois tutusta pihasta, sisäkissana se tietysti saattoi eksyä pahemman kerran.
Torstai- tai perjantai-iltana Shakki oli reissannut riittämiin. ”Shakki löysi kotiin meidän hajujälkiä pitkin. Ilman niitä olisi varmaan jäänyt ties minne. Kotiin Shakki tuli, kun vedettiin tonnikalalla hajujälkiä sieltä, mihin etsijäkoira oli kissan paikantanut. Ojien ja ryteikön takia oli aika hankalaa enkä olisi niin kaukaa osannut hakeakaan ilman koiran apua. Peloissaan se oli, kun palasi, piileskeli ensin mun sängyn alla koko yön ja puolet seuraavasta päivästä. Osasi arvostaa kyllä kotia ja ruokaa retkensä jälkeen uudella tavalla.”
”Luulen, että se oli peloissaan, koska ei näyttäytynyt, kun etsittiin ja huhuiltiin siellä, minne koira vei. Kun tuli kotiin, meinasi säikähtää minuakin terassilla. Mutta ruokakupin kilinän kuulleessaan juoksi salamana sisälle. Tämä karkuretki oli selvästi kolaus pienen kissan suurelle egolle. Valvottuna Shakki ei ole pyrkinyt pihasta mihinkään, vaikka olisi voinut toisin luulla.”
Sisäkissa Hasseen iski vapaudenkaipuu, Riitta kertoo
Riitta vietti heinäkuun lopulla viikon loman pikkuruisessa saaressa kissojensa Hassen ja Aikon kanssa. Molemmat ovat sisäkissoja, mutta Aiko oli ennen Riitan luo muuttamistaan ehtinyt vähän ulkoilla synnyinkodissaan maalla.
Ensimmäisenä mökkeilyiltana kissat saivat rauhassa tutustua pieneen mökkiin, jossa ne tulisivat asumaan viikon. Kissat tutkivat paikat sisällä ja asettuivat mökiksi. Kun seuraavana päivänä alkoi avoimien ovien aika, molemmat kissat nuuhkivat ovella uteliaina ulkoilmaa ja pian ne kävivät mökin kuistilla laajentaen uutta lomareviiriään.
Heti ensimmäisinä päivinä Hasse piipahteli myös kuistista etäämmälle. Koska mökin ovi oli auki yötä päivää, ei Riitta tiedä minkä verran kissat uskaltautuivat ulkoilemaan yöllä hänen nukkuessaan. Varsin todennäköisesti ne kesäyön hämärän turvin hiippailivat ulkona ainakin mökin välittömässä läheisyydessä.
Kissat olivat selvästi kiinnostuneita uudesta, suuremmasta maailmasta, mutta samalla ne luonnollisesti olivat varovaisia ja arkoja. Kotona ne ovat tottuneet ulkoilmaan parvekkeella, mutta maastossa ulkoilu on niille vierasta. Erityisesti Hasse kävi pienillä tutustumisretkillä mökin lähiympäristössä ja näki ja haistoi tiettävästi ensimmäistä kertaa elämässään oikean järven.
Hasse ottaa hatkat
Neljäntenä mökkipäivänä, kun ilta jo hämärsi, Hasse teki lähtöä polkua pitkin liiterin suuntaan. ”Hasse kävellä tepsutteli niin rennosti, että aivan varmasti se ei kulkenut polkua ensimmäistä kertaa. Läksin hakemaan mökistä kameran saadakseni Hassesta kuvia ja kun palasin Hasse oli kadonnut.” Ja Hassehan katosi perusteellisesti. Se ei vastannut huuteluihin eikä tullut näkyville. Saari on todella pieni eikä kissa voinut olla kaukana, mutta jos kissa tahtoo olla huomaamaton, niin sitä se kyllä osaa olla. Hasse saattoi tietysti olla ainakin jonkin aikaa liiterin alla, josta sitä ei pystynyt näkemään. Outoa on, ettei se edes vastannut huuteluihin.
Hasse pysyi tietymättömissä puolitoista vuorokautta. Piinallisia tunteja Riitalle, joka huolestui, vaikka oli selvää, ettei Hasse ollut kaukana eikä voinut eksyä. Se ei varmastikaan ollut lähtenyt saarelta pois eikä saarella ole kissalle vaarallisia petojakaan, jotka olisivat voineet napata kissapaistin. Riitta oli jo huolissaan siitä, että mökin vuokrausaika alkoi olla lopuillaan – mitä jos Hassea ei löytyisi ennen kuin seuraavat vuokralaiset olivat tulossa saareen?
Lähtöpäivää edeltävänä yönä Hasse yhtäkkiä tepasteli muina kissoina mökkiin häntä pystyssä ja silmät suurina. Ovi kiinni ja ruokakuppi esiin! Ruoka Hasselle maittoi, mutta mitenkään erityisen väsynyt se ei ollut siitä päätellen, että koko loppuyön se pyrki takaisin ulos. Myös huomattavasti varovaisemmin ulkoillut Aiko olisi ollut vielä lähdössä ulkoilemaan ja kissojen äänekäs ulos pyrkiminen piti Riitan hereillä loppuyön. Hasse ei lainkaan vaikuttanut pelokkaalta eli tuskin se oli piileskellyt säikähdyksen tai pelon vuoksi. Eipä vaan halunnut näyttäytyä ja keskeyttää hyvää seikkailua. Hasse taisi tosiaan päästä ulkoilun makuun jo muutamassa päivässä. Vaivaako sitä vapauden kaipuu kun se taas elää normaalia sisäkissan elämää kaupungissa? Ehkä se ainakin joskus näkee unta kesäseikkailustaan.
Kiitos kertomuksista Anna-Liisa ja Riitta!