Villikissa on kissalorusofiaa, jonka innoittajana on ollut pieni koditon kissanpentu ja sen kesyyntymiseen liittyvät tapahtumat ja tunteet. Niistä on kerrottu Tapio Sähikäisen tarinassa.
Minäkö pieni söpöläinen
olisin sun kätesi raadellut?
Olisit vaan, kaamee akka,
kätesi kurissa pitänyt.
Et oisi mua pyydystänyt
kourissasi pidätellyt.
Oisit antanut vaan mennä
luontoon tuonne missä mulla
villiintyneellä yksilöllä
on vapautta, elämää
ennen väistämätöntä
kitumista ja kuolemaa,
En minä tarkoittanut satuttaa
olen vain yksin ja pelottaa.
Olen pieni söpöläinen,
oikeasti sähikäinen,
joskus tulen lähelle
mut sit taas syljen silmille.
Ihminen on pelottava
otus epäluotettava,
miksi luottaa
kun surun tuottaa
ja jättää kissan omilleen,
ei pieni pärjää itsekseen.
Yksikään kissa,
pentu taikka aikuinen
ei saisi olla
vailla kotia,
ei saisi olla koditon.
Yhdenkään kissan
ei pitäisi joutua
nälkää kärsimään,
yhdenkään ei pitäisi joutua
yksin sairaana kitumaan.
Jokainen kissa
ansaitsee oman
kodin huolehtivan,
jokainen kissa tarvitsee oman
ihmisen rakastavan.