Kehräys on kissaeläimille ominainen ääntelytapa ja kesykissan kehräys on ihastuttanut ja askarruttanut ihmisen mieltä kautta aikojen.
Kehrää, kehrää kissanen
Miksi kissa kehrää? Yleisesti tiedetään, että kehräys kertoo kissan hyvästä olosta ja tyytyväisyydestä. Emokissan kehräys rauhoittaa pentuja ja kertoo, että kaikki on hyvin, emo on lähellä huolehtimassa pikkuisista. Ensimmäisen kerran elämässään kissanpennut kehräävät emon nisää imiessään, mikä puolestaan kertoo emokissalle, että pienet massut täyttyvät maidosta ja kaikki on hyvin. Kissaystävykset kehräävät hoitaessaan toisiaan ja nukkuessaan vierekkäin. Monet kissat kehräävät myös pyytäessään tai odottaessaan ruokaa. Ihmiskontaktissa kissa kehrää esimerkiksi kun sitä silitetään tai se on muuten kosketuksissa ihmiseen esimerkiksi nukkuen sylissä. Aivan yhtä tunnettua ei liene se, että kissa voi kehrätä myös ollessaan sairas tai jopa kuolemaisillaan.
Ihmisten kanssa läheisissä tekemisissä olevat eläimet kommunikoivat ihmisten kanssa eri tavoin. Kissalle tunnusomainen kehräyskin toimii myös kommunikaatiomenetelmänä. Kesykissan kehräyksen taajuus vaihtelee 25 ja 150 hertsin välillä. Kissan kehräys eri tilanteissa on erilaista ja kissojen kanssa tekemisissä olevat ihmiset tunnistavat melko hyvin kehräyksen äänestä mihin tilanteeseen se liittyy.
Kissan kehräys vs. vauvan itku
Sussexin yliopiston nisäkkäiden ääniviestinnän tutkimuskeskuksessa (1) on tutkittu kissan kehräykseen perustuvaa kommunikaatiota ihmisen kanssa. Mukana tutkimuksessa oli 10 kissaa ja 50 ihmistä, joista osa oli kissallisia ja osalla puolestaan ei ollut läheistä kissasuhdetta.
Tutkimuksessa (2) selvitettiin kahta erilaista kehräystilannetta: ruuankerjuukehräystä ja ruokatilanteeseen liittymätöntä kehräystä. Tutkimuksessa todettiin, että ruuankerjuukehräys poikkeaa muusta kehräyksestä ollen terävämpää ja kuulostaen ihmiskorvaan vähemmän miellyttävältä kuin tyytyväisyyskehräys.
Riippumatta siitä oliko tutkimukseen osallistuvilla kissakokemusta vai ei, he pitivät kerjuukehräystä kiireisempänä ja vähemmän miellyttävänä kuin kerjuutilanteeseen liittymätöntä kehräystä. Tutkimukseen osallistujista ne, joilla tutkimuksen aikaan oli tai oli aiemmin ollut kissa, erottivat kuitenkin nämä kaksi erilaista kehräystyyppiä toisistaan paremmin kuin henkilöt, joilla ei ollut kissakokemusta. Onkin järkeenkäypää, että kissakokemus opettaa ihmisiä tulkitsemaan kissojen kommunikaatiota.
Kun näitä kahta erilaista kehräysääntä verrattiin mittaamalla niiden taajuuksia, havaittiin ruuankerjäyskehräyksessä olevan 220 – 520 Hz taajuisia piikkejä (piikkien taajuuksien keskiarvo oli 380 Hz). Korkea taajuus on tyypillistä parkaisu- tai naukaisuäänelle ja poikkeaa huomattavasti kehräyksen matalasta perustaajuudesta. Nämä matalataajuisen kehräyksen lomassa olevat ”kehräysparkaisut” saavat kerjuukehräyksen kuulostamaan vaativalta.
Tutkimuksessa havaittiin ruokaa vaativien kissojen käyttävän kiivaasti kehräysparkaisuja ja ihmisten reagoivan niihin herkästi. Tutkimuksessa mitatut kehräysparkaisujen taajuudet vastaavat terveen ihmisvauvan itkun perustaajuutta (300 – 600 Hz). Vaikka kerjuukehräys ei ilmaisekaan välitöntä hätää kuten nälkäisen tai hädissään olevan vauvan itku, on siinä piirteitä, jotka tehokkaasti kiinnittävät ihmisen huomion ja jotka on vaikea jättää huomiotta.
Kuuntele tutkimukseen osallistuneen Pepo-kissan kerjuukehräys ja muuhun kuin kerjuutilanteeseen liittyvä kehräys.
Muissa tutkimuksissa on havaittu yhdenmukaisuutta yksin jääneen, ahdistuneen kissan hätähuudon ja ahdinkoa kokevan vauvan itkun välillä. Lajien välinen kommunikaatio näyttää joltain osin olevan sisäsyntyistä ja lisätieto siitä voi parantaa lajien välistä ymmärrystä.
Lue myös Kissan kehräys II
- Centre for Mammal Vocal Communication Research, Department of Psychology, School of Life Sciences, University of Sussex, Brighton BN1 9QH, UK
- McComb, Karen; Taylor, Anna M; Wilson Christian ja Charlton Benjamin D, 2009, The Cry Embedded within the Purr