Sisäkissa vai vapaasti ulkoileva

Esimerkiksi somessa käytävä keskustelu (joka usein äityy väittelyksi ja loan heittelyksi) aiheesta sisäkissa vai vapaasti ulkoileva kissa on ilmeisen loputon. Sen verran voinee jokainen kissaihminen, riippumatta siitä kumpaa vaihtoehtoa kannattaa, myöntää, että kissa on kehittynyt pikkupedoksi ja sen luontaiset ominaisuudet tekevät siitä tehokkaan metsästäjän. Kissan luonnonmukainen elämä edellyttää siis mahdollisuutta saalistaa aitoa riistaa tai edes päästä tyydyttämään metsästysvaistoa ja harjoittamaan metsästäjän kykyjä monipuolisin ”leikein”.

Joissain keskustelujen puheenvuoroissa käy ilmi, että sisäkissuutta kannattava ei tee eroa kodittomina elävien kissojen ja vapaasti ulkoilevien välillä, vaan pitää kaikkia niitä heitteille jätettyinä. Vapaasti ulkoileva lemmikkikissa on toki täysin eri asia kuin syystä tai toisesta kodittomaksi joutunut tai kodittomana syntynyt populaatiokissa. Ulkona täysin vailla huolenpitoa oleva kissa ei ole vapaasti ulkoileva kissa, vaan villi kesykissa. Siinä on iso ero hoidettuun ja rakastettuun vapaasti ulkoilevaan kissaan.

Nykypäivänä yleinen vieraantuminen luonnosta ja eläinten luonnollisista elinolosuhteista voi estää ihmisiä näkemästä mikä on luonnollista ja eläinten tarpeiden ajatellaan olevan samanlaisia kuin ihmisten tarpeet. Monessa suhteessa näin ei ole ja eläinten liika ”inhimillistäminen” on usein niille vahingoksi.

Niin kesy kuin lemmikkikissa onkin, sen sisimmässä on edelleen aimo annos villiä esi-isää ja tilaisuuden tullen moni sisäkissa toteuttaa luontonsa kutsua. Tästä kertoo kirjoitus Vapauden kaipuu.

Ehdottomasti sisäkissa!

”Jos rakastat kissaasi, niin pidät sen turvassa sisällä.” ”Vapaasti ulkoileva kissa on luonnon tuholainen, se tappaa linnut.”

Sisäkissuuden kannattajat perustelevat omaa näkemystään muun muassa sillä, että ulkona kissaa vaanivat vaarat ja kissa metsästää luonnonvaraisia eläimiä tuhoten niiden kannat. Lähinnä pikkulintujen saalistaminen on tuomittavaa, hiirten/myyrien/rottien turvallisuudesta huolestuneita kannanottoja ei niinkään taida olla.

Kissojen vaikutusta luonnoneläinten kantoihin on jonkin verran selvitetty eri maissa ja erilaisissa ympäristöissä. On kuitenkin mahdotonta arvioida kissojen saalismääriä muutamien tutkimusesimerkkien perusteella. Osa ulkoilevista lemmikkikissoista saalistaa, osa ei. Toinen asia ovat itsensä elättävät kodittomat kissat, mutta niistäkin osa elelee alueilla, joissa lintusaalis on vähäistä verrattuna jyrsijöihin. Niistä ei tässä sen enempää, olen kirjoittanut niistä Kissojen oikeudet ry:n sivuilla tekstissä ”Ovatko kissat suuria luonnontuhoajia?” Kannattaa lukea, jos haluaa hieman tutkimustietoa asiasta.

Sisäkissan elämästä voi tehdä virikkeellistä. Vastuullinen ja valveutunut sisäkissan omistaja tekee kissansa elämästä mielekästä erilaisin aktivointileluin ja kiipeilymahdollisuuksin, viettää aikaa kissan kanssa ja ulkoiluttaa sitä valjaissa. Mikäli mahdollista, sisäkissalle voi tehdä ulkotarhan, jossa se saa viettää aikaa rajatussa ja turvallisessa ympäristössä.

Pahimmillaan sisäkissan elämä on tylsää tekemisen puutetta. Yksi kissa ainoana lemmikkinä, ihmiset töissä/koulussa päivät ja harrastukset vievät heidät pois kotoa isoksi osaksi vapaa-aikaakin. Ehkä kissaa ei ulkoiluteta lainkaan, lelujakaan ei ole tai ainakaan ne eivät jaksa loputtomasti kiinnostaa niin, että kissan aika kuluisi niiden parissa. Ei ihme, että monet sisäkissat ovat ”naapurikyttääjiä”, saattaahan pihan ja lähikadun tapahtumien seuraaminen olla ainoaa kissalle mielekästä toimintaa pitkinä yksinäisinä tunteina.

• Muutama vuosi sitten yksi tuttavani, opiskelijaneitonen, hankki yksinäiseen yksiöönsä kaverikseen kissan. Kissa oli aikuinen naaras ja tuli eläinsuojeluyhdistyksestä. Alku oli auvoisaa: kissa oli ihanaa seuraa pienessä ja yksinäisessä yksiössä. Pian alkoivat ongelmat. Kissa kynsi kaikkea muuta paitsi raapimapuuta, pissasi muualle kuin hiekkalaatikkoon – usein sänkyyn tai sohvalle. Kissa oli siis ”mahdoton” ja se palautettiin eläinsuojeluyhdistyksen kissalaan. Mikä oli kissan käytöksen syynä? Vahva veikkaus on ikävystyminen, tylsistyminen, jatkuva yksinolo ja virikkeiden puute. Opiskelijaneitonen oli seurallinen ihminen, joka tykkäsi vapaa-aikana tavata kavereita ja bilettää. Kissaa hän tarvitsi seuraksi vain niihin muutamaan yön tuntiin, jotka vuorokaudessa vietti yksiössään, jos ylipäätään vietti yhtään.

Jotkut somessa ”äänekkäästi” esiintyvät sisäkissaihmiset tuntuvat olevan tietämättömiä kissan ominaisuuksista ja lajityypillisistä tarpeista. Vain yhden esimerkin tarjotakseni tuon esille, että taannoin paljon monen suuntaista kommentointia sai aikaan väite, että kissa tarvitsee +25 asteen ”elinolosuhteet”. Jos näin on, niin miksi kissat varautuvat kylmään kasvattamalla lämpimän talviturkin? Kuinka monella on asunnossa +25 astetta lämmintä? Missä kissoja siis tulisi pitää?

Ehdottomasti vapaasti ulkoileva!

”Kissan on ehdottomasti saatava ulkoilla vapaasti, se on sen luonto!”

Vapaata ulkoilua kannattavat perustelevat näkemystään useimmiten sillä, että kissan kuuluu saada toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan ja se tapahtuu kunnolla vain jos kissa pääsee ulkoilemaan. Paljon sitä perustellaan myös sillä, että kissa asuu maalla, jossa sillä on tärkeä tehtävä jyrsijäkannan rajoittajana. Kissan kotona voi esimerkiksi olla kotieläimiä, joiden rehut vetävät puoleensa ylimääräisiä syöjiä. Sen sijaan, että turvauduttaisiin myrkkyihin, annetaan kissan hoitaa työnsä, jota se on tehnyt jo tuhansien vuosien ajan ja josta syystä se todennäköisimmin alkujaan on ihmisen kanssa yhteen lyöttäytynyt.

Vapaasti ulkoilevan kissan kohtaamat vaarat ovat toki todellisia. Kissan asuinpaikasta riippuen se voi olla vaarassa jäädä auton alle tai joutua petoeläimen surmaamaksi. Jokainen vapaasti ulkoilevan kissan ihminen varmasti tiedostaa tämän ja on punninnut vaaroja sitä vastaan, että kissa saa viettää kissanelämää nauttien pensaan varjossa makoilusta aurinkoisena kesäpäivänä, hiiren vaanimisesta ja pyydystämisestä, puissa kiipeilystä ja muusta kissamaisesta toiminnasta. Ulkoilevaa kissaansa rakastavan ihmisen sydän lämpenee siitä näystä kun kissa koko olemuksellaan osoittaa nauttivansa ulkoilusta.

Alkaa sellainen debatti,
että menee nurin koko chatti
kun käy ilmi, että meidän katti
kulkee vapaasti ulkona,
ei olekaan sisäkissana
ja ulkona vain häkin vankina.
Ei sitä ulkoiluteta hihnassa,
Onko se heitteille jätettynä,
laiminlyötynä ja hylättynä,
kun ei se ole koko ajan silmän alla
eikä sitä hihnaan kiinni panna?

Purrfulness, Kissalorusofiaa

Sisäkissa vai vapaasti ulkoileva kissa?

Ehdottomia mielipiteitä on molemmissa leireissä. Eikö kuitenkin tässäkin asiassa, kuten yleensäkin asioissa, ole monta erilaista tapaa tehdä asiat hyvin? Tärkeintä on antaa kissoille hyvä elämä ja kissarakkaille ihmisille mahdollisuus nauttia noiden upeiden eläinten läheisyydestä.

Aiemmin kuvaamani tosielämän kertomus yksiössä yksikseen ikävystyvästä kissasta on esimerkki yhdenlaisesta ääritapauksesta. Pienessäkin asunnossa voi kissa viihtyä, jos sillä on riittävästi seuraa ja aktiviteetteja. Soisin kuitenkin jokaisen sisäkissan saavan myös raitista ulkoilmaa vaikkapa verkolla suojatulla parvekkeella tai kissalle nimenomaan rakennetussa häkissä ja kenties valjaissa ulkoillen. Tai mahdollisuutta viettää esimerkiksi perheensä loma-ajat mökillä vapaasti ulkoillen.

Jos haetaan ääriesimerkkiä huonosti hoidetusta vapaasti ulkoilevasta kissasta, se löytynee siitä, jos kissaa ruokitaan huonosti, sen hyvinvoinnista ei huolehdita eikä sille esimerkiksi hankita tarvittaessa eläinlääkärin hoitoa.

Kissat on kautta aikojen nähty sielultaan vapaina ja itsenäisinä oman polkunsa kulkijoina. Sellaisia ne ovatkin viettäessään aikaansa ulkona omissa kissanpuuhissaan. Useimmat kissat ovat kuitenkin ulkonakin mielellään ihmisensä seurassa, jos niillä ei satu olemaan parempaa tekemistä omissa askareissaan. Pihatöihin, talli- ja navettatöihin ja kävelylenkille saa helposti seurakseen pikkuapurin, joka innokkaasti osallistuu kaikkeen tai seurailee tapahtumia pienen matkan päästä. Kotona ihmistensä kanssa ollessaan ulkoilevat kissat ovat yhtälailla ihmisensä läheisyyttä kaipaavia kuin sisäkissat. Kissojen luonne-erot ovat suuret ja jotkut kissoista ovat taipuvaisia erakkomaisuuteen, toiset puolestaan ovat seurallisia aivan riippumatta siitä elävätkö ne sisäkissan vai ulkoilevan kissan elämää.

Kissojen tärkeä rooli esimerkiksi maatilojen ja hevostallien liepeillä viihtyvien jyrsijöiden kantojen kurissapitäjinä on merkittävä. Monilla alueilla kissalla on yhä tärkeä tehtävä myös ihmisten kotien suojelemisessa jyrsijöiltä ja muilta pieniltä otuksilta. Esimerkkinä tästä on Koillis-Nigeriassa tehty selvitys(*), jossa tutkimukseen osallistuneista kissanomistajista 75 % sanoi syyksi kissan pitämiseen sen, että kissa pitää jyrsijät kurissa. Kissojen erilaisista ”tehtävistä” olen kirjoittanut aiemmin blogitekstissä Lemmikki vai hyötyeläin.

Henkilökohtaisesti eniten minua mietityttää sisäkissuuden kannattajien tyypillinen ”Jos rakastat kissaasi.. ” tai ”Koska minä rakastan kissaani…” -perustelu. Yhtä lailla vapaan ulkoilun kannattajat voivat aloittaa perustelunsa samoin sanoin. Mitä kenenkin rakkaus on – mitä se sallii ja mitä se kieltää, mihin se uskoo ja minkä se torjuu?

(*) Bukar-Kolo YM(1), Igbokwe IO(2)and Egwu GO(1); The Human –Cat Relationship, Myths/Superstitions and its Consequences on Cat Ownership in Maiduguri, Northeastern Nigeria
1 Department of Veterinary Medicine, University of Maiduguri, Borno State, Nigeria
2 Department of Veterinary Pathology, University of Maiduguri, Borno State, Nigeria