kissan kehräys Archives

Kissan kehräys II

Kissa tunnetaan kehräyksestä. Kissan kehräys on yksi kiehtovimmista kissan ääntelytavoista. Kehräyksen syntyä, merkitystä ja vaikutusta on pohdittu ja tutkittu ja mitä enemmän siitä tiedetään, sitä kiehtovampaa se on.

Kissan kehräys viehättää ja ihmetyttää aina ja yhä uudelleen. Kissan kehräykselle on etsitty syitä ja sitä on pyritty selittämään eri tavoin: miksi kissa kehrää? Tunnetusti kissa kehrää ollessaan tyytyväinen, mutta myös sairas ja jopa kuoleva kissa voi kehrätä.

Kehräystä pidetään yleisesti miellyttävänä ja rauhoittavana. Kehräävä kissa on monelle kissalliselle ihmiselle parasta unilääkettä ja lohdutusta elämän vaikeina aikoina. Kissan läsnäoloa ja kehräystä pidetään mielenterveyttä ylläpitävänä ja masennusta ja ylipäätään psyykeä parantavana. Aiheesta on vuosien varrella tehty lukuisia tutkimuksia ja tutkimustuloksia on niin puolesta kuin vastaankin. Tutkimustuloksia eivät tarvitse ne, jotka ovat kissan parantavan voiman itse kokeneet.

Tutkimusten kohteena on ollut paitsi kissan vaikutus ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin, myös fyysiseen hyvinvointiin ja sairauksista ja vammoista parantumiseen ja toipumiseen. Tästäkin on lukuisilla kissaihmisillä paljon omakohtaisia kokemuksia.

Kissan kehräys parantaa murtunutta kättä — **Tapio Sähikäinen (nyk. Pörri) paransi kehräyksellään murtunutta kättä**

Yhteiset vuosituhannet

Vuosituhansia sitten kohdattiin,
ja kissa kehräsi tiensä ihmisten sydämiin.
Kiviluolien nuotioilla,
majojen maalattioilla,
savupirttien pimeässä
kissa kehräsi lämpimässä.
Sen kehräys tyynnytti uneen lapsen
ja saattoi rajan taakse harmaahapsen.

Kun kissa asettui asumaan muinaisiin kyliin,
ja käpertyi nukkumaan ihmisen syliin
huomattiin kissa taitavaksi
maagiseksi parantajaksi
sen lämpö ja kehräys virkisti mielen,
toi helpotuksen kipeään niveleen
ja paransi raajan murtuneen.

Jo ammoisina aikoina se tiedettiin:
kissan kehräys menee luihin ja ytimiin,
se parantaa nopeasti lihashaavat
ja luut uuden vahvan rakenteen saavat.
Nyt sen jo tiedekin todistaa:
kissan kehräys kehon ja mielen parantaa,
kissa kehrää tervettä elämää.
Elämää kissan kanssa

Kissan kehräys ei ole kehittynyt syyttä

Tuttu kesykissamme ei ole ainoa kehräävä kissa, vaan kaikki kissaeläimet kehräävät. Koska kaikille kissaeläimille on kehittynyt tämä muista nisäkkäistä poikkeava ominaisuus, sen täytyy olla jollain tavalla hyödyllinen. Kun eläin on loukkaantunut, se keskittää energiansa parantumiseen eikä kuluta sitä turhiin toimintoihin. Kehrääminen kuluttaa energiaa ja siksi loukkaantuneen tai sairaan kissan kehräämisellä on arveltu olevan jokin parantamista edistävä vaikutus. Useat tutkimukset ovatkin vahvistaneet tämän käsityksen.

Kissan kehräyksen äänen värähtelytaajuus on 25 – 150 Hz. Tämän värähtelytaajuuden vaihtelun sisään osuvat ne taajuudet, joiden on todettu vaikuttavan positiivisesti luun ja lihasten kasvuun ja luunmurtumien, lihasvammojen, haavojen ja jännevammojen parantumiseen, kudosten turvotuksen laskemiseen, nivelten liikkuvuuteen ja kivunlievitykseen. Tämä tukee olettamusta, että kissan kehräys on paitsi kissan lähiviestintää ja oman mielen tyynnyttämistä, myös luonnon sille kehittämä monipuolinen itseparannusmenetelmä.

Kissan fysiikka on kehittynyt palvelemaan erinomaisesti sen tarpeita metsästävänä petona. Kissa on notkea, nopea reagoimaan ja liikkumaan ja se tasapaino on ilmiömäinen. Kissa tunnetaan myös ainakin näennäisestä velttoudesta, johon se voi vajota pitkiksi ajoiksi näyttäen lähinnä luuttomalta karvakasalta. Velttoudellakin on tarkoituksensa, se säästää energiaa silloin kun sitä ei tarvita kissamaiseen toimintaan. Velttona lojuva kissa voi kehrätessään vahvistaa luustoaan, jänteitään ja lihaksiaan ja siten ylläpitää kuntoaan ja toimintakykykään vähällä energiankulutuksella. Näennäinen velttous voikin siis olla mitä parhainta kuntoilua. Kadehdittavaa, vai mitä?

Vaikka kissan kehräys on kissalle itselleen ilmeisen hyödyllistä ja terveyttä edistävää, on epäselvää ulottuuko kehräyksen vaikutus kehräävään kissaan kosketuksissa olevaan ihmiseen. Kehräyksen ääni ja sen aiheuttama värinä epäilemättä vaikuttavat ihmisen mieleen, siitä ei ole epäilystä. Sen sijaan kehräyksen fyysinen vaikutus on vaikeammin tunnistettavissa. Tunkeutuuko sen värinä ihmisen kudoksiin riittävästi saadakseen aikaan samoja myönteisiä vaikutuksia joita se saa aikaan kissassa itsessään?

Lue myös Kissan kehräys I

Pääasiallinen lähde: I ngrid King: The Cat´s Purr: A Biomechanical Healing Mechanism; Consciouscat net

Kissan kehräys I

Kehräys on kissaeläimille ominainen ääntelytapa ja kesykissan kehräys on ihastuttanut ja askarruttanut ihmisen mieltä kautta aikojen.

Kehrää, kehrää kissanen

Miksi kissa kehrää? Yleisesti tiedetään, että kehräys kertoo kissan hyvästä olosta ja tyytyväisyydestä. Emokissan kehräys rauhoittaa pentuja ja kertoo, että kaikki on hyvin, emo on lähellä huolehtimassa pikkuisista. Ensimmäisen kerran elämässään kissanpennut kehräävät emon nisää imiessään, mikä puolestaan kertoo emokissalle, että pienet massut täyttyvät maidosta ja kaikki on hyvin. Kissaystävykset kehräävät hoitaessaan toisiaan ja nukkuessaan vierekkäin. Monet kissat kehräävät myös pyytäessään tai odottaessaan ruokaa. Ihmiskontaktissa kissa kehrää esimerkiksi kun sitä silitetään tai se on muuten kosketuksissa ihmiseen esimerkiksi nukkuen sylissä. Aivan yhtä tunnettua ei liene se, että kissa voi kehrätä myös ollessaan sairas tai jopa kuolemaisillaan.

Kissan kehräys kuuluu näidenkin kahden kissaystävyksen keskinäiseen kanssakäymiseen — **Kissaystävykset kehräävät usein hoitaessaan toisiaan tai nukkuessaan vierekkäin**

Ihmisten kanssa läheisissä tekemisissä olevat eläimet kommunikoivat ihmisten kanssa eri tavoin. Kissalle tunnusomainen kehräyskin toimii myös kommunikaatiomenetelmänä. Kesykissan kehräyksen taajuus vaihtelee 25 ja 150 hertsin välillä. Kissan kehräys eri tilanteissa on erilaista ja kissojen kanssa tekemisissä olevat ihmiset tunnistavat melko hyvin kehräyksen äänestä mihin tilanteeseen se liittyy.

Kissan kehräys vs. vauvan itku

Sussexin yliopiston nisäkkäiden ääniviestinnän tutkimuskeskuksessa (1) on tutkittu kissan kehräykseen perustuvaa kommunikaatiota ihmisen kanssa. Mukana tutkimuksessa oli 10 kissaa ja 50 ihmistä, joista osa oli kissallisia ja osalla puolestaan ei ollut läheistä kissasuhdetta.

Tutkimuksessa (2) selvitettiin kahta erilaista kehräystilannetta: ruuankerjuukehräystä ja ruokatilanteeseen liittymätöntä kehräystä. Tutkimuksessa todettiin, että ruuankerjuukehräys poikkeaa muusta kehräyksestä ollen terävämpää ja kuulostaen ihmiskorvaan vähemmän miellyttävältä kuin tyytyväisyyskehräys.

Riippumatta siitä oliko tutkimukseen osallistuvilla kissakokemusta vai ei, he pitivät kerjuukehräystä kiireisempänä ja vähemmän miellyttävänä kuin kerjuutilanteeseen liittymätöntä kehräystä. Tutkimukseen osallistujista ne, joilla tutkimuksen aikaan oli tai oli aiemmin ollut kissa, erottivat kuitenkin nämä kaksi erilaista kehräystyyppiä toisistaan paremmin kuin henkilöt, joilla ei ollut kissakokemusta. Onkin järkeenkäypää, että kissakokemus opettaa ihmisiä tulkitsemaan kissojen kommunikaatiota.

Kun näitä kahta erilaista kehräysääntä verrattiin mittaamalla niiden taajuuksia, havaittiin ruuankerjäyskehräyksessä olevan 220 – 520 Hz taajuisia piikkejä (piikkien taajuuksien keskiarvo oli 380 Hz). Korkea taajuus on tyypillistä parkaisu- tai naukaisuäänelle ja poikkeaa huomattavasti kehräyksen matalasta perustaajuudesta. Nämä matalataajuisen kehräyksen lomassa olevat ”kehräysparkaisut” saavat kerjuukehräyksen kuulostamaan vaativalta.

Tutkimuksessa havaittiin ruokaa vaativien kissojen käyttävän kiivaasti kehräysparkaisuja ja ihmisten reagoivan niihin herkästi. Tutkimuksessa mitatut kehräysparkaisujen taajuudet vastaavat terveen ihmisvauvan itkun perustaajuutta (300 – 600 Hz). Vaikka kerjuukehräys ei ilmaisekaan välitöntä hätää kuten nälkäisen tai hädissään olevan vauvan itku, on siinä piirteitä, jotka tehokkaasti kiinnittävät ihmisen huomion ja jotka on vaikea jättää huomiotta.

Kuuntele tutkimukseen osallistuneen Pepo-kissan kerjuukehräys ja muuhun kuin kerjuutilanteeseen liittyvä kehräys.

Pepon kerjuukehräys

Pepon ei-kerjuutilanteen kehräys

Muissa tutkimuksissa on havaittu yhdenmukaisuutta yksin jääneen, ahdistuneen kissan hätähuudon ja ahdinkoa kokevan vauvan itkun välillä. Lajien välinen kommunikaatio näyttää joltain osin olevan sisäsyntyistä ja lisätieto siitä voi parantaa lajien välistä ymmärrystä.

Lue myös Kissan kehräys II

Centre for Mammal Vocal Communication Research, Department of Psychology, School of Life Sciences, University of Sussex, Brighton BN1 9QH, UK
McComb, Karen; Taylor, Anna M; Wilson Christian ja Charlton Benjamin D, 2009, The Cry Embedded within the Purr

Lämmin Värinä – Ihmisen kesyttäminen IV

Lämmin värinä on neljäs ja viimeinen osa kertomuksesta siitä, kuinka kissan ja ihmisen polut yhtyivät yli 10 000 vuotta sitten. Lue myös ensimmäinen osa Naaraskissa , toinen osa Pennut ja kolmas osa Hehkuvat Hiilet.

Hehkuvat Hiilet asettui asumaan ihmisten kotiin. Se ei pyrkinyt lähestymään ihmisiä eikä päästänyt heitä lähelleen, vaan livahti äänettömästi pois, jos ihminen tuli lähelle. Sen annettiin olla omissa oloissaan, mutta sen läsnäolo iltanuotion valopiirin rajalla pantiin hyväksyen merkille. Kissasta oli tullut ihmisen kumppani. Se oli itsenäinen ja etäinen, mutta se oli tärkeä ja kunnioitettu asukas ihmisten kodissa.

Ihmiset kunnioittivat ja hieman pelkäsivät salaperäistä olentoa, joka asui heidän kanssaan, mutta ei lähestynyt heitä samalla tavalla kuin koirat. Se ei tullut lähelle eikä kulkenut heidän mukanaan metsällä. Se ei auttanut heitä ruuan hankinnassa, sillä se metsästi vain itselleen. Kuitenkin se auttoi heitä ruuan säilyttämisessä, sillä se piti jyrsijät poissa heidän ruokavarastostaan.

Lapsi antoi kissalle nimeksi Lämmin Värinä — Kissa piti jyrsijäkannan kurissa

Kissa tuli ja meni kuten tahtoi se kulki omia polkujaan. Välillä se katosi useaksi päiväksi. Silloin se kulki ihmisten tietämättömillä teillä, kissanpoluilla, jotka vain kissa tuntee ja joita vain kissa osaa kulkea äänettömästi varjoihin sulautuen.

Aina silloin, kun Hehkuvat Hiilet oli ollut poissa useamman päivän, ihmiset huolestuivat. Päivällä he katselivat ulkona pensaiden varjoihin, loivat katseensa kalliolouhikkoon ja pysähtyivät hetkeksi etsimään katseellaan kissan tummaa hahmoa, jonka he olivat tottuneet näkemään liikkumattomana ympäristöä tarkkaillen tai notkeana kiveltä toiselle loikaten tai pensaiden varjoihin kadoten. Illalla he vilkuilivat tulen valon ja varjon rajamaille odottaen ja toivoen näkevänsä kissan silmien hehkun.

Lämmin Värinä

Ihmiset kertoivat iltaisin tarinoita. He tunsivat hyvin tarinan koirasta, joka alkoi seurata ihmisiä metsällä ja auttoi heitä ajamaan saaliin ansaan. Koira oli jäänyt ihmisten luo ja asettunut tulen lähelle. Sen pennut lähestyivät ihmistä ja antoivat koskettaa, liittyivät ihmisten perheeseen ja laumaan. He kertoivat nyt myös tarinaa On Hyvästä ja sen pennusta, joka oli henkiolento ja jonka nimi oli Hehkuvat Hiilet. Mutta lapsella oli pennulle oma nimensä. Hän kutsui sitä Lämpimäksi Värinäksi

Lapsi tiesi, että sitten kun hän olisi iso ja hänellä olisi oma lapsi, hän haluaisi antaa lapselle oman Lämpimän Värinän, joka nukkuisi lapsen taljoissa pienenä lämpimänä keränä lasta vasten. Lämmin Värinä tuudittaisi hänen lapsensa uneen ja sen värinä hoitaisi lasta, kun hän olisi sairas.

Niin tapahtui. Ja yhä tänäkin päivänä monella meistä on oma ”Lämmin Värinä”, joka läsnäolollaan, lämmöllään ja kehräyksellään rauhoittaa ja lohduttaa, ilahduttaa, virkistää ja parantaa.