Kissaihmisten parissa keskustellaan usein siitä, onko kissa erakko vai laumasielu vai mahdollisesti jotain siltä väliltä. Kuten moneen muuhunkin kissa-asiaan, ei tähänkään ole yksiselitteistä ja kaikki kissayksilöt kattavaa selitystä. Kissat ovat ennen kaikkea yksilöitä, mikä näkyy myös niiden sosiaalisuuden määrässä ja laadussa. Kissojen sosiaalisudesta olen kirjoittanut myös blogitekstissä Rakastaako kissani minua .
Kissalle on sen kesyyntymisen myötä kehittynyt sosiaalista käyttäytymistä ja toisin kuin villit esi-isänsä (Felis libyca) ja nykypäivän villit sukulaisensa, kesykissat (Felis catus) eivät suinkaan ole vain erakkoluonteita, mikä näkyy mm. ilman kotia elävien kesykissojen muodostamina yhdyskuntina. Myös kodissa on usein monta kissaa, jotka muodostavat oman pienen kissayhteisönsä. Kissat tulevat keskenään vaihtelevasti toimeen aina läheisistä ystävyksistä juuri ja juuri toisiaan sietäviin kyräilijöihin ja jotkut kissat eivät hyväksy toisten kissojen läsnäoloa lainkaan.
Kissoillakin on bestiksensä
Kesykissat ovat sosiaalisesti erittäin joustavia ja toisin kuin erakkomainen villikissaesi-isänsä, villinä elävät kesykissat elävät usein yhteisöissä ja muodostavat niiden sisällä omia ystäväpiirejään. Erilaisissa olosuhteissa villinä elävien kesykissojen yhteisöjä on tutkittu tarkkaillen niiden jäsenten sosiaalisia suhteita ja sosiaalista käyttäytymistä.
Käyttäytymistutkimuksissa käy selvästi ilmi kissojen yksilöllisyys sosiaalisuuden määrässä. Kuten saman kodin kotikissojen, myös villinä elävien kesykissojen välinen ystävyys voi olla joko kohteliaan etäisyyden säilyttävää tai hyvinkin läheistä sisältäen yhdessä nukkumista ja toisen nuolemista. Jotkut yksilöt viihtyvät lähinnä yksikseen tai parin luottokaverin läheisyydessä, joillain taas on paljon kavereita, joista osa voi olla läheisiä hoito- ja nukkumisystäviä. Myös eri kissayhteisöt eroavat toisistaan jäsenten sosiaalisuuden suhteen. Joissain yhteisössä on paljon ystävyyssuhteita ja joissain puolestaan jäsenten välit ovat etäiset.
Naaraat jälkeläisineen muodostavat sukulinjoja ja pysyvät usein läheisinä aikuisten (naaras)pentujensa kanssa muodostaen kissayhteisössä oman sukupiirinsä, mutta kaikki kissojen läheiset ystävyyssuhteet eivät näyttäisi perustuvan läheiseen sukulaisuuteen.
Kissa voi kulkea yksinään
”Kissa, joka kulkee yksinään ei ole vähemmän sosiaalinen, koska sen täytyy metsästää yksin.” Näin toteavat kirjan The Domestic Cat – The Biology of its Behavior jälkikirjoituksessa sen toimittajat Dennis C. Turner ja Patrick Bateson. Vaikka kesykissa onkin sopeutunut yhteisöelämään ja yksilöt ovat vaihtelevasti sosiaalisia, kissoille ei ole kehittynyt sellaista yhteismetsästyksen muotoa, joka on tyypillistä esimerkiksi koiraeläimille ja yhdelle isolle kissaeläimelle, leijonalle. Siispä kissa, joka kulkee yksinään ei välttämättä elele yksinään ja se saattaa myös olla vilkkaastikin kanssakäymisissä toisten kissojen kanssa tuoksuviestinnällä.
Kissat voivat tuoksuviestiä keskenään myös olematta lähikontaktissa, sillä tuoksuviestejä jätetään omalle reviirille ja kulkureiteille ja ne ovat kaikkien samoja polkuja kulkevien aistittavissa ja tulkittavissa. Kaukoviestintään sopivia viestejä ovat uloste- ja virtsaviestit ja raapimisviestit, joissa on tassurauhasten tuoksua. Myös lähiviestinnässä kissat käyttävät kehonsa tuottamia eritteitä.
Tuoksuviestien tuottajia ovat korvalehdet, ohimorauhaset, poskirauhaset, suunpielen rauhaset, leuanalusrauhanen, varpaiden(anturoiden) väliset rauhaset, hännän tyven rauhanen, pitkin häntää sijaitsevat häntärauhaset, peräsuoli, anaalirauhaset ja virtsarakko. Tuoksuja siis riittää!
Tutkijat uskovat tietävänsä osan tuoksuviestien merkityksistä, mutta tuntematonta on esimerkiksi se, tuottavatko pään eri rauhaset jokainen omanlaistaan tuoksua ja onko eri rauhasten yhteistuoksuilla erilaisia merkityksiä.
Kissat viestivät toisilleen ennen kaikkea tuoksuilla. Kissojen tuoksuviestintä on suurimmalta osin ihmisaistien ulottumattomissa ja meillä ei oikeastaan ole juuri hajuakaan siitä mitä kaikkea kissojen keskinäiset viestit niille kertovat.
Jokaiselle kissojen kanssa tekemisissä olevalle on tuttua kissojen tapa hieroa pään eri kohtia, kroppaansa ja häntäänsä esineisiin, ihmisiin ja toisiin eläimiin. Näin kissa jättää hieronnan kohteeseen omia tuoksujaan. Tuoksuvan lähiviestinnän oletetaan liittyvän siihen, että kissa merkitsee tutut esineet, kanssaeläimet ja -ihmiset omalla tuoksullaan. Samassa taloudessa tai yhdyskunnassa kissojen keskinäinen hieronta johtaa tuoksujen sekoittumiseen ja saanee aikaan se, että kaikissa kissoissa on samaa tuoksua, mikä osoittaa keskinäistä yhteenkuuluvuutta.
Nuuskuskissa nuuskuttaa,
Purrfulness, Kissalorusofiaa
nenä tuoksut tavoittaa.
Kissan hajuaisti herkin
tuntee oman hajumerkin.
Tuoksut ovat kissan turva
päivyri ja muistikirja.
Myöskään kissan etäviestien merkitystä ei tarkkaan tunneta. Esimerkiksi peittämättä jätettyjen ulosteiden on joskus tulkittu olevan reviirimerkkejä, mutta uudemmat tutkimukset ovat tuottaneet monitulkintaisia tuloksia eivätkä ne vahvista käsitystä pelkästä reviirimerkinnästä, vaan merkitys on monitahoisempi. Uloste voikin toimia reviirimerkkinä ja lisäksi muun tiedon välittäjänä sen jättäneestä kissasta. Sama pätee virtsaviesteihin ja raapimalla jätettäviin tassurauhasviesteihin.
Erakko vai laumasielu? Suurin osa lienee siltä väliltä
Kissojen käyttäytymistutkimukset kertovat samaa, minkä lukuisat meistä kissojen ystävistä ja kissataloudessa elävistä ovat havainneet: kissojen sosiaalisuus on yksilöllistä. Kissoissa on niin kaikkien kamuja kuin kaikkia lajitovereita inhoavia mörököllejäkin. Erityisesti jos ihmiset ovat paljon poissa kotoa, esimerkiksi töissä, on suositeltavaa hankkia enemmän kuin yksi kissa, sillä niille on toisistaan seuraa ja turvaa.
Kissa ei ole yksineläjä
Purrfulness, Kissalorusofiaa
vaan kissojen välinen kaveruus
voi olla herkkä
ja hellä ystävyys.
Välillä voi toiselle
hammasta näyttää,
viiksiä pörhistää,
tassua käyttää.
Kuitenkin kaksin on
mukava olla
yksin jos ois,
vois ikävä tulla.
Lähteitä:
Dennis C. Turner, Social organisation and behavioral ecology of free-ranging domestic cats, kirjassa The Domestic Cat – The Biology of its Behavior, toim. Dennis C. Turner & Patrick Bateson
Kristyn L. Vitale, The Social Lives of Free-Ranging Cats
Sarah L. Brown & John W.S. Bradshaw, Communication in the domestic cat: within- and between-species, kirjassa The Domestic Cat – The Biology of its Behavior, toim. Dennis C. Turner & Patrick Bateson
