Kissakertomus Archives · Sivu 2 5:stä

Mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle? – Tapio Sähikäinen VI

Jos olet lukenut Tapio Sähikäisen tarinaa, olet saattanut miettiä mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle nyt, kun edellisestä kertomuksesta, Kesyyntymisen askeleet, on jo kulunut aikaa.

Tapion tarina alkaa kertomuksesta Kissanpentu navetalla . Tämä on kuudes osa pienen löytökissan tarinasta. Tuleeko jatkoa – sen aika näyttää. Ehkä kerromme Tapio Sähikäisen kuulumisia vielä joskus.

Mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle – Tapio kertoo itse

Minun uusi elämäni oli ihanaa, sain ruokaa ja nukuin lämpimässä. Ihmisemo leikki kanssani ja rakastin kehräyshetkiä hänen sylissään. Elämä oli ihanaa!

Mutta kuinkas sitten kävikään!?! Lucas-kissa, joka oli pysytellyt minusta kauempana alkoikin yhtäkkiä olla minulle kamalan häijy! Se vaani minua piilossa ja hyökkäsi kimppuuni yllättäen. Puri ja raapi niin, että karvat pöllysivät. Ei auttanut yhtään vaikka huusin apua ja kävin selälleni näyttääkseni, että en tappele vastaan. Lucas vain puri ja raapi.

Minä en sitten enää uskaltanut edes käydä vessassa kun heti kun Lucas kuuli vessahiekan rapinan, se kiirehti paikalle ja hyökkäsi kimppuuni. Minusta tuli pelokas ja ahdistunut kissa. Ihmisemo itki vuokseni.

Mutta sitten ihmisemon ystävä sanoi että hänellä olisi minulle koti. Särkevin sydämin ja kyynelehtien ihmisemo sitten eräänä aamuna houkutteli minut samaan koppaan, jossa olin tullut uuteen kotiini. Ja matka kohden uutta kotia alkoi.

Nyt kertookin Pörri mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle.

Pörri kertoo mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle

Hei! Minä olen Pörri ja seuraavassa kuvassa olen ystäväni Luodin kanssa. Mami antoi meille namia, muuten meistä ei ehdi ottaa kuvaa, koska me ollaan koko ajan vauhdissa paitsi silloin kun nukutaan.

Mitä kuuluu Tapio Sähikäiselle? Tässä on Tapio eli nykyinen Pörri ystävänsä Luoti-kissan kanssa. — Luoti ja minä

Luoti on minun ystäväni, paras ystävä ja leikkikaveri. Luoti on minua ainakin vuoden vanhempi, mutta hänellä on ihan mahtava ote leikkijuttuihin ja opin häneltä aika lailla kissamaisia taistelutaitoja.

Muita perheenjäseniä minulla on Luodin lisäksi ensinnäkin kissat Karvinen, Raita ja Iines ja husky-koira Rocky ja ihmisperheeseen kuuluu mami ja kaksi ihmisveljeäni.

Raita ja Iines ovat vanhempia kissoja eivätkä ole niin innostuneet leikkimään. Iines ja Karvinen tykkäävät olla ulkona enemmän kuin sisällä ja sisällä ne lähinnä vain nukkuvat ja syövät. Minä en ole vielä ollenkaan päässyt ulos, mutta varmaan pääsen kun kasvan isommaksi – vaikka olen oikeasti jo ihan tosi iso! En tiedä kuinka isoksi minun pitää kasvaa päästäkseni ulos.

Tässä seuraavassa kuvassa minä makoilen sohvalla ja mami sanoo, että testaan uutta sohvaa ja huokaa. Miksi se huokaa? En tiedä. Kuulemma mamin sängystä näkee missä kohdin minä nukun kun siinä kohdassa on sellainen soma karvamatto. Ehkä sohvaankin tulee sellainen!

Kissa makaa sohvalla — Pörri testaa uutta sohvaa.

Surullista, mutta iloista

Tapion elämäntarina tosiaankin sai uuden käänteen, kun Lucasin käytös ei ollut normaalia uuden kissan vierastamista ja paikan näyttämistä nuoremmalle kissalle, vaan todella järkyttävää aggressiivisuutta, joka sai pienen Tapion ahdistumaan ja pelkäämään.

Olin ehtinyt kiintyä Tapioon todella paljon. Kukaan kissoistani ei ole tuoksunut niin hyvälle kuin Tapio ja se katsoi minua silmiin niin intensiivisesti. Tunsin meidän kuuluvan toisillemme. Mutta toisin kävi. Onneksi Tapio sai hyvän kodin ja kissaystäviä ja elää nyt hyvää kissanelämää Pörrinä.

Kesyyntymisen askeleet -Tapio Sähikäinen V

Kesyyntymisen askeleet on viides osa omatoimisesti rescuoituneen löytökissan elämäkerrasta. Kertomuksen aloittaa Kissanpentu navetalla ja toinen osa kertoo mikä ihme on Sähikäinen saunassa. Kolmas osa, Metsänpoika tahdon olla, kertoo miten pienen kissan sukupuoli paljastui ja miten siitä tuli Tapio Neljäs osa, Kodin ovi aukeaa, kertoo Tapion siirtymisestä vastaanottokeskuksesta asunnon puolelle.

Tapio Sähikäinen kertoo itse mitkä olivat tärkeät kesyyntymisen askeleet

Elämä asunnossa oli aluksi aika jännittävää ja pelottavaakin ja tunsin tarpeelliseksi olla varuillani kaiken aikaa. Eihän koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Menin Emon luokse kun hän istui jossain ja sylissäkin tykkäsin olla, mutta loikkasin pois heti kun makuualusta liikahti.

Emosta minun kehräämiseni on aivan hurmaavaa ja hän kuuntelee sitä hiljaa. Tunnen kuinka Emo keskittyy vain minuun ja läsnäolooni. Hän kuuntelee hurinaani ja tuntee kuinka pieni lämmin kehoni lähettää kissanlämpöä. Se rauhoittaa minua ja Emoa.

Kissa makaa pöydällä; se on ottanut tärkeät kesyyntymisen askeleet — Tykkään olla lähellä

Tykkäsin makailla sohvannojalla kun Emo istui sohvalla. Siitä oli hyvä jutella ja välillä vähän puskea Emoa poskeen. Yhtenä päivänä ajattelin että kissa vieköön nyt tämä kollipoika näyttää mistä katti pissii! Hyppäsin sohvannojalta lattialle, puskin Emon jalkoja tarmokkaasti ja kehräsin äänekkäämmin kuin koskaan ennen. Emo ilahtui ja silitti ja silloin minä hyppäsin syliin kehräämään ja olin kuin olisin aina ollut sylikisu vaan. Se oli minun ensimmäinen tärkeä askelkuvioni, kun omaehtoiset kesyyntymisen askeleet alkoivat.

Toinen tärkeä askelkuvio tulikin aika pian ensimmäisen jälkeen. Emo oli kipeä. Hänellä oli etutassu pahasti kipeänä ja hän lepetti sohvalla maaten pari päivää. Tunsin, että Emolla oli surullinen ja huolestunut mieli ja että häntä sattui.

Me kissat olemme tassuterapeutteja ja parantajavelhoja tiedättehän!? Osaamme karkottaa pahaa mieltä ja kipua ja kehräyksemme äänitaajuudella on luiden paranemista edistävä vaikutus. Niinpä minä kiipesin sohvalla makaavan Emon mahan päälle kävin siihen pötkölleni ja aloitin hurinahoidon. Ja siitä asti olen Emon mahan päällä pötkötellyt.

Tapio päättää kesyyntyä

Ehdin olla aika lailla huolissani Tapion arkuudesta ja arvaamattomista sylkemis- ja kynsäisyreaktioista. Onko Tapio luonnostaan kovin arka tai onko se lyhyen elämänsä aikana ehtinyt kokea kovia ihmisen taholta? Jos Tapion arkuus säilyy sen on paras elää sisäkissan suojattua elämää.

Hurmaava pieni Tapio alkoi pikkuhiljaa olla luottavaisempi eikä enää paennut minua jokaisesta liikahduksestani, mutta se oli kaiken aikaa hieman varuillaan myös ollessaan sylissä. Annoin siis Tapion olla omissa oloissaan ja otin sen lähestymiset ilolla ja hellästi vastaan. Etene kissan ehdoilla, sanoi Tapion alkujaan navetalla huolenpitoon ottanut Maijakin.

Yht´äkkiä, eräänä päivänä, kun Tapio tapansa mukaan oli takanani sohvannojalla, se hyppäsi alas ja äänekkäästi kehräten alkoi puskea jalkojani. Siitä se siirtyi syliin ja oli kuin olisi aina ollut sylikisu. Pieni askel kissakunnalle, mutta suuri askel pienelle kissalle!

Kissa istuu sohvannojalla — Tapio oleili lähelläni

Joulunalusviikolla omaa huolimattomuuttani liukastuin rapuilla ja oikean käden ranne murtui kahdesta kohdasta. Siitä alkoi muutaman päivän pakkolepo jota lusin sohvalla makoillen. Ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin – vai miten sitä sanotaankaan. Toisena pakkolomapäivänä Tapio yllättäen ryömi vierestäni sohvalta mahani päälle, oikaisi itsensä koko pikkuiseen pituuteensa ja aloitti tarmokkaan kehräämisen. Tapion hurinahoito kohotti mielialaa ja lievensi kipua. Suurin mielialan kohotus johtui varmasti siitä että Tapio oli ottanut toisen suuren askeleen kesyyntymisen ja luottamuksen tiellä.

Voin kuvitella kuinka kissan ja ihmisen yhteiselon alkutaipaleellakin ihmisen läsnäoloon jo pennusta asti tottuneet kissat sopivassa tilanteessa ottivat ratkaisevat kesyyntymisen askeleet ja lähestyivät ihmistä. Kissan asettumista ihmisten pariin olen kuvannut Ihmisen kesyttäminen -kertomuksissa sellaisena kuin se mielestäni on voinut tapahtua yhdessä tapauksessa, joskus, jossain. Toki tuolloin kissa oli villikissa kun taas nykyiset kesyyntyjät ovat villiintyneitä tai villiksi syntyneitä kotikissoja.

Kodin ovi aukeaa – Tapio Sähikäinen IV

Kodin ovi aukeaa on neljäs osa omatoimisesti recuoituneen löytökissan elämäkerrasta. Kertomuksen aloittaa Kissanpentu navetalla ja toinen osa kertoo mikä ihme on Sähikäinen saunassa kolmas osa, Metsänpoika tahdon olla, kertoo miten pienen kissan sukupuoli paljastui ja miten siitä tuli Tapio. Viides osa kertoo miten Tapio otti tärkeät Kesyyntymisen askeleet.

Tapio Sähikäinen kertoo

Nyt minulla on kokonainen nimi, oikea kollimainen nimi etu- ja sukunimineen. Olen Tapio Sähikäinen ja Emon mielestä olen juuri sen näköinenkin. Tapio Sähikäinen on ihmisen minulle antama nimi. Sen lisäksi minulla tietysti on oikea kissanimi, jonka vain kissat tietävät. Enää en sähise ja sylje, mutta Emo haluaa nimeni kautta muistaa minkälaista meillä oli kun asuttiin saunassa. Ihminen sanoo olevansa minun otto-emo. Kyllä minulle on emo tarpeen, koska olen vielä pieni kissapoika ja olen ollut vähän niin kuin hukassa ja sen takia tarvitsen erityishuomiota.

Kodin ovi aukeaa minulle

Oltiin oltu jo ihan tarpeeksi vastaanottokeskuksessa, tuumasi emo kun minä en enää panikoitunut kaikista emon liikkeistä ja niin minulle avattiin ovi kotiin. Tutkin varovasti kaikki paikat ja menin sitten sohvan alle pohtimaan uutta tilannetta. Pian aloin tehdä pieniä retkiä sohvan alta ja löysin kaikenlaista kivaa. Ensinnäkin tietysti ruokakipot, se oli elintärkeä löytö sillä syöminen on kissan tärkein elinkeino, varsinkin kasvavan nuorukaisen. Ja opin, että matolla on kiva kelliä ja sohvalla on mukavampi olla kuin sen alla. Opin myös, että keittiön pöydällä on nukkupaikka, josta voi ihailla tipuja, jotka touhuavat lintulaudalla.

Kun kodin ovi aukeaa, kisu pääsee matolle kellimään — Kodin ovi aukeaa

Talon muut kissat, vanha lady Hertta ja löytökissa Lucas eivät toivottaneet minua tervetulleeksi. Hertta haluaa, että pidän pientä välimatkaa ja annan hänen olla rauhassa. Lucas on ollut minulle häijy ja minä pelkään kun hän on hyökännyt kimppuuni pari kertaa. Siinä pöllysivät karvat ja huuto kävi! Minä niin haluaisin olla kaveri Lucasin kanssa.

Kissanpentu katsoo ikkunasta ulos — Lintubongari

Tapio Sähikäinen siirtyy sisälle

Tapion oli aika päästä pienestä sauna-pesuhuone -vastaanottokeskuksesta sisälle kotiin. Tapio oli reipastunut kovasti ja tutustui kotiin innokkaasti ja kissanpentumaisesti. Kyytiä saivat niin kukat kuin kirjahyllyn kirjatkin. En muistanutkaan minkälaisia aktivisteja pienet kissat ovat. Kuka muu jaksaa riehua ja juosta edestakaisin kolme tuntia putkeen?!

Tapio alkoi heti sujuvasti maistella lautaseltani aamupuuroani ja jakaa viilin kanssani. Se myös osoittaa selvää taipumusta IT-alalle ja sabotoi kirjoittamistani kirjoittelemalla väliin omia kommenttejaan, sammuttamalla läppärin tai aiheuttamalla sekasortoa avatessaan ja sulkiessaan ohjelmia ja nettisivuja mielivaltaisesti. Edelleen se pakeni kun lähestyin sitä kävellen. Aloin liikkua siten että en koskaan katsonut Tapiota kohti, olin kuin en edes tietäisi sen läsnäolosta. Ja kas: Tapio alkoi hiljalleen suvaita minua myös kaikessa 160 sentin pituudessani.

Tapio valloitti sydämeni hyvin nopeasti. Nyt on huolena se, mitä osasinkin pelätä, että Lucas-kissani ei hyväksy uutta kissakansalaista kotiinsa. Jos joudun etsimään Tapiolle uuden kodin, niin sydämeeni jää uusi polttava tassunjälki.