Mikä on kissan nimi? Kissoilla on nimiä, kuten Julle, Ville, Väiski, Minni, Manda, Tilda, Hönö ja vaikka mitä. Ne ovat ihmisen kissalle antamia nimiä. Mutta mikä on kissan kissanimi? Sitä on ihmisten mahdoton tietää, saati osata sanoa tai ymmärtää kun kissa sen sanoo.
Miten voisimmekaan ymmärtää kissanimiä? Siksi meidän on tyydyttävä antamaan kissalle ihmisen ymmärtämä nimi kuten Maikki, Miisu, Harmi, Hurma, Ruusu tai Ketale. Kyllä kissat tunnistavat myös ihmisten niille antamat nimet, mutta mitähän ne tuumaavat niistä?
Kissoilla on meidän ihmisten antamia nimiä vaikka kuinka paljon ja on olemassa erilaisia kissannimikalentereita Yliopiston almanakkatoimiston vuonna 2011 julkaisemassa kissannimikalenterissa on 593 nimeä. Kissoilla on oikeita kissanimiä paljon enemmän, sillä ei voi olla kahta niin samanlaista kissaa, että niillä olisi sama kissanimi.
Kissat tuntevat toisensa ja itsensä omasta ominaishajusta, joka on jokaisella kissalla ihan omansa, kaikista muista erottuva. Ominaishajun lisäksi kissalla on omat persoonalliset ulkoiset ja sisäiset piirteensä, ilmeensä ja eleensä. Näistä kaikista yhdessä muodostuu kissan kissanimi, jolla toiset kissat sen tuntevat.
Kissat tervehtivät toisiaan usein sanomalla toisen kissan nimen ja tekemällä tervehtimiseleen. Miten kissan nimi sanotaan? Se sanotaan pienillä äänillä: krh, krr, brr, mrr, mih … ja niin edelleen. Lausutussa nimessä on lisävivahteita, jotka koostuvat pienen pienistä, ihmisille huomaamattomistakin mikroilmeistä ja eleistä, jotka täydentävät lausuttua nimeä. Ja meille ihmisille melkein käsittämätöntä on se, että nuo pienet ilmeet ja eleet myös kuuluvat lausutussa nimessä. Niinpä on lukematon määrä kissoja, joilla on eri nimi, mutta joiden nimi lausutaan esimerkiksi krh. Erilaiset vivahteet ääntämisessä tekevät krh-nimestä niin vaihtelevan, että krh-nimiä on rajaton määrä.
Miten kissa tietää mikä on toisen kissan nimi?
Vastaus on jo itse kysymyksessä. Kissan nimi on! Siinäpä se. Sitä ei keksitä ja anneta, vaan se on luonnostaan osa kissaa. Eivät kissat vietä kissanristiäisiä, joissa kerrotaan kissakansalle mikä on minkäkin uuden pienen kissanpennun nimi. Kun kissanpentu kasvaa ja itsenäistyy, sille kehittyy sen oma kissanimi. Nimi on kissassa ja nimen tietää jokainen kissa vain haistamalla, katsomalla, kuuntelemalla ja herkin tassuin ja viiksin tunnustelemalla.
Kun me ihmiset tapaamme uusia ihmisiä, meille on kerrottava mikä on heidän nimensä ja meidän on kerrottava oma nimemme, koska nimi ei ole osa meitä, vaan se on keksitty ja annettu. Kissojen mielestä olisi varmaan omituista, että monella ihmisellä on aivan sama nimi! Kissalla on jokaiselle sen tuntemalle ihmiselle oma ihmisennimi ja se on taatusti yksilöllinen. On mukava tietää, että minulla on kissojen mielessä ihan oma nimi, jota ei ole kenelläkään muulla.