Havaintoja ihmisestä – kissatieteellinen julkaisu

Monet kissat ajattelevat mielellään, että heidän oma ihmisensä on älykäs, mutta laajemmat kissatieteelliset selvitykset eivät valitettavasti tue tätä käsitystä.

Kaikki kissat tekevät havaintoja ihmisistä ja on ymmärrettävästi perin kissamaista olettaa, että ainakin se oma ihminen on jossain määrin ajatteleva ja älykäs olento. Jatkuvan ihmistarkkailun tulokset eivät viittaa erityiseen älykkyyteen fyysisestä kyvykkyydestä naukumattakaan.

Olemme jatkuvasti joutuneet todistamaan ihmisen rajallista kykyä ymmärtää tilanteita ja reagoida niihin tarkoituksenmukaisesti. Tämä tulee korostuneesti esille esimerkiksi hepuloinnissa, puuhunkiipeämisessä ja hiirestyksessä.

Havaintoja ihmisestä – hiirestäminen

Hiirestäminen on yksi perustaidoista, jonka jokainen kissa on saanut synnyinlahjakseen. Hiirestystaito kehittyy sitä harjoitettaessa ja taitavimpia hiirestäjiä ovat vapaasti maaseudulla ulkoilevat kissat, joilla on kotitienoillaan esimerkiksi kotieläinsuojia ja pelto- sekä metsämaastoa.

Sisäkissat voivat treenata hiirestämistä erilaisilla korvikkeilla. Niidenkin avulla hiirestystaito kehittyy jonkin verran, mutta todellisiksi mestareiksi sisäkissat eivät kehity. Jokaisella on kuitenkin kehittymispotentiaali syvällä peruskissuudessa ja tilaisuuden tullen myös sisäkissasta kehittyy taitava metsästäjä. Ihmiseltä tuo potentiaali näyttää puuttuvan täysin.

Kissalla on kaksi peltomyyrää saaliina
Taitavan metsästäjän onnistumisesta kertoo tämä kuva kertasaaliista

Hiirestämisen opettaminen ihmiselle ei ole ollut tuloksellista

Lukuisat ovat ne kissat, jotka ovat yrittäneet opettaa ihmistään hiirestämään. Emme tiedä ainuttakaan onnistuneesti päättynyttä opetusprojektia. Huomatkaa: emme ainuttakaan! Opettamisessa on käytetty erilaisia, vaihtelevia menetelmiä, mutta tulokset eivät ole vakuuttavia.

Hyvin tyypillinen alkuopetustilanne on kuolleen hiiren tai myyrän tuominen ihmisen saataville. Jo pienikin kissanpentu osaa reagoida tuotuun saaliiseen oikealla tavalla ja alkaa heti harjoitella saaliin käsittelyä. Ihmiset sen sijaan reagoivat hyvin vaihtelevilla tavoilla, joista yksikään ei osoita tilannetajua ja johdonmukaisuutta. Parhaassa tapauksessa saalis palautetaan opettamista yrittävälle kissalle syötäväksi, mutta usein se hukataan kun ihminen vie sen jonnekin pois. Ihmisen ei ole koskaan havaittu yrittävän edes alkeellista saaliin käsittelyn harjoittelemista eikä valmiiksi tapettu saalis myöskään päädy syötäväksi, mikä osoittaisi jonkinlaista kykyä käsittää tuoreen saaliin käyttötarkoitus.

Vielä huonompia kokemuksia on yrityksistä opettaa ihminen käsittelemään elävää saalista. Vaikka ihmiselle tarjotaan elävä saalis esimerkiksi sänkyyn, hänessä ei näytä heräävän vähäisintäkään tarkoituksenmukaisen hiirestyskäyttäytymisen reaktiota.

Pahimmillaan ihminen kirkuu ja pakenee paikalta, mikä osoittaa – ikävä kyllä – ihmisen täydellistä kyvyttömyyttä ottaa vastaan metsästyskoulutusta. Tämä ihmisen kirkumis- ja pakenemisreaktio olisi tarkoituksenmukainen esimerkiksi kohdatessa vieras koira, mutta saaliinkäsittelytilanteessa reaktio on täysin irrationaalinen. Olemme yrittäneet selvittää syitä tällaiseen järjettömään käyttäytymiseen, mutta se on niin vastoin kaikkea logiikkaa, että emme ole vielä päässeet perille sen syntymekanismista ja ilmenemisen syistä.

Jotkut yksilöt suhtautuvat koulutustilanteeseen rauhallisesti ja saattavat jopa tehdä kömpelöitä pyydystämisyrityksiä. Vaikka pyydystäminen joiltain ihmisyksilöiltä satunnaisesti onnistuu, sen jälkeisen saaliinkäsittelyn johdonmukaisuudesta ja onnistumisesta ei ole tiettävästi havaintoja. Myös elävän saaliin pyydystämisen jälkeen ihminen vie sen jonnekin pois osaamatta hyödyntää sitä, kuten usein tapahtuu kuolleena tarjotuille saaliillekin.

Hepuloiva kissa - Havaintoja ihmisestä ei tue sitä että ihmiset osaisivat hepuloida
Hepulointi kuuluu kissan arkeen

Havaintoja ihmisestä – hepuli ja kiipeily

Jokainen tolkun kissa tietää kuinka tärkeää fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on saada säännöllisesti hepuleita, joihin tilaisuuden tarjoutuessa kannattaa liittää puuhun säntääminen. Hepulissa juostaan niin lujaa kuin kintuista lähtee, kurvaillaan, pysähdellään ja pyrähdetään jälleen juoksuun. Mikäli lähistöllä on puita (tai sisätilassa esimerkiksi verhoja tai kiipeilypuu), on hyvä liittää hepulikäyttäytymiseen kiipeäminen.

Ihmisestä hepulikäyttäytymisen havaintoja on vain nuorella iällä. Ihmisen pikkupennut saattavat hepuloida ja joidenkin hieman isompien pentujen on myös todettu kiipeävän puuhun, joskin kiipeily ei useinkaan liity hepuliin vaan on siitä erillinen toiminto. Valitettavasti terveellinen hepulikäyttäytyminen vähenee ihmisen kasvaessa ja jää kokonaan pois viimeistään ihmisen saavutettua sukukypsyyden.

Puuhun kiipeämisestä on suhteellisen vähän havaintoja nuoristakin ihmisistä ja sukukypsän ihmisen puuhun kiipeämisestä tiedetään vain yksittäisiä tapauksia. Missään tiedetyssä tapauksessa sukukypsän ihmisen puuhun kiipeäminen ei ole yhdistynyt hepuliin.

Kiipeämisen merkitys kannattaa ymmärtää

Kiipeäminen on erinomaista voimistelua kynsille, tassuille, jaloille ja koko kropalle. Lisäksi se riemun tunne, joka kiipeämisestä ja normaalitasoa ylempänä olemisesta valtaa mielen, on erittäin tärkeä psyykelle. Jokaisen kissan tulee pyrkiä hepuloimaan ja kiipeilemään vähintään kerran päivässä.

Kissa on kiivennyt koivunrunkoa pitkin
Kiipeäminen on tärkeää sekä psyykelle että fyysiselle kunnolle.

Ihmisen puuhunkiipeämiskyky vaihtelee suuresti yksilöittäin. Monet kissat ovat testanneet ihmisensä puuhunkiipeämiskykyä kiipeämällä itse puuhun ja kehottamalla ihmistä seuraamaan. Joskus sitkeätkään yritykset eivät tuota tulosta ja ihminen ei tuntienkaan houkuttelun jälkeen ymmärrä kiivetä.

Toisaalta on myös lukuisia tapauksia, joissa ihminen on kiivennyt kissan perässä puuhun. Kiipeäminen tapahtuu kömpelösti ja hitaasti, ilmeisesti ihmisen aivot eivät ole riittävän kehittyneet hallitakseen kunnolla kiipeämismotoriikan. Jotkut ihmiset käyttävät kiipeämiseen apuvälineitä, mikä osoittaa heidän ymmärtävän kiipeämiskehotuksen, mutta olevan kyvyttömiä toimimaan tilanteessa luonnollisella tavalla.

Ei niillä ole tietoisuutta
sanotaan
ja sitten sitä pyritään
tieteellisillä kokeilla todistamaan.
Ehkä sitä ei pystytä
toteamaan,
mutta ei sitä pystytä
kiistämäänkään.
Miten sitä testataan
– testit ei ehkä mittaakaan
sitä, mitä niiden halutaan.
Ei kukaan pysty todistamaan,
että kissa ei ole
tietoinen itsestään.
Kuka meistä 
pystyy sanomaan,
kuka pystyy tietämään
mitä kissa miettii mielessään?
Kuka pystyy vannomaan
ettei kissa
tiedosta itseään,
omaa olemassaoloaan?

Kissalorusofiaa, Purrfulness

Olemme tehneet havaintoja ihmisestä jo vuosituhansien ajan. (Kissojen ja ihmisten yhteisestä historiasta voit lukea esimerkiksi täältä: Tassunjälkiä sydämiin ) Tuona aikana ihmiset ovat jopa taantuneet näissä tässäkin artikkelissa käsittelemissämme tärkeissä taidoissa ja käyttäytymismalleissa. Niin surullista kuin se onkin, meidän on tunnustettava tosiasiat ja todettava ihmisen olevan varsin rajoitettu niin kognitiivisilta kyvyiltään kuin myös fyysiseltä toimintakyvyltään.

Ihmisten rajallisuus ei kuitenkaan estä meitä pitämästä heitä yhä tärkeinä kumppaneinamme, kunhan muistamme olla odottamatta heiltä liikaa.

Kissimirri ja horokolli

Kissat ja niiden lisääntymiskäyttäytyminen on vedonnut ihmisiin, mikä näkyy monissa ihmisistä käytetyissä kissamaisissa nimityksissä, joista moni on seksuaalisväritteinen.

Kissimirri on paitsi kissan, tunnetusti myös naisen hellittelynimitys. Mikä assosiaatio saa miehet vertaamaan naista kissaan? Miksi naista sanotaan hellittelymielessä tai seksuaalisväritteisesti kissaksi, kisuksi misuksi, kissimirriksi tai vähemmän hellittelymielessä nartuksi? Tuskin monikaan mies ihastelee naisen pehmoista karvaista masua ja pitkiä viiksiä . 

Mustavalkoinen kissimirri kellii lattialla.
Kisun ihana karvainen masu ja komeat viikset. Kuvassa Aiko, kuvaaja Riitta Tamm.

Misu-sanalla voidaan tarkoittaa naista yleisesti, toki erityisesti nuorta tai nuorehkoa naista, kuten on laita muidenkin kissamaisten naisnimitysten. Eikö vanhemmalle naiselle ole kissamaista nimitystä? Myös kisu ja kisuli ovat pehmeitä hellittelynimiä, joihin mielikuvana yhdistyy nuoruus ja seksikkyys.

Olen kuullut miehen vertaavan naista kissaan sanoen tämän olevan kissamaisen kaunis ja solakka. Pulskat naiset eivät tämän mukaan vertaudu kissaan. Eivätkö pulskat naiset tuo mieleen edes ylipainoista, sohvaperunaksi veltostunutta kissaa? Pienellä surffaamisella – hakusanana kisu (todellakin hakusana ei ollut seksi tai erotiikka) –  löytyy netistä kuitenkin eroottinen palvelu, jossa mainostetaan “paksua seksikästä kisua”. Olen hyvilläni siitä havainnosta, että pulskakin nainen voi ainakin omasta mielestään olla kissamainen.

Hakusanoilla kisu ja kissimirri löytyy tosiaankin paitsi jotain aidon karvaista kissamaista asiaa, myös runsaasti eroottista sisältöä. Eroottinen sisältö ei käsittele niitä aitoja kissoja. Tennessee Williamsin näytelmä Kissa kuumalla katolla kääntyy tässä yhteydessä mieleeni kuumaksi kissaksi katolla, kun netin erotiikkapalveluissa vilahtelee tavan takaa maininta kuumasta kissasta. Kuuma koira on syötävää, mutta kuuma kissa tyydyttää muita kuin tyhjän mahan tarpeita. 

Naisilla ei liene mitään sitä vastaan, että heitä verrataan kissoihin. Jotkut naiset käyttävät mielellään “kissamaisen” vinoja silmälaseja, jotka kieltämättä voivat hyvinkin tuoda mieleen kissan vaikka suurella osalla kissoista silmien muoto on enemmänkin pyöreä tai mantelin muotoinen kuin vinon ”kissamainen”. 

Mirrejä ja narttuja

Joku voi sanoa naisen olevan kissamaisen pehmeä, lämmin ja rento tai uninen mirri. Oma lukunsa on naisen sukupuolielimen sanominen mirriksi. Lähinnä se tarkoittanee häpykarvoja, joita voi silitellä kuin mirrin selkää – ja mirrihän kehrää kun sitä silitetään.  

Mielikuva mirristä nukkumassa lämpimässä kehdossa saa aivan erilaisen merkityksen kun tietää, että kissankehto on peitenimi terveyssiteelle. Peitenimi on tietysti aivan looginen jos kutsuu naisen häpykarvoja ja niiden alla sijaitsevia kiinteämpiä rakenteita mirriksi. Kissankehtoa ei tosin löydy urbaanisanakirja.comista, mikä viittaa siihen, että nimitys on vanhanaikainen. Tiedä sitten mistä Susanna Vainiolan musiikkiohjelma Kissankehto on saanut nimensä.

On tietysti luontevaa olettaa, että kissan tunnetusti vahva ja äänekkäästi julki tuoma sukupuolivietti on taustalla naisten seksuaalisväritteisille kissanimityksille. Kun naista sanotaan kissimirriksi, se viittaa mielikuvaan kehräävästä ja kujertavasta, kissamaisen sulavasti ja notkeasti kiemurtelevasta yksilöstä . Myös kissan eittämättä vapaamielinen suhtautuminen seksiin ja vaihtuviin seksikumppaneihin kuvastaa tuohon nimitykseen liittyvää toiveikkuutta. Kissojen sukupuolisuhteita leimaakin vallaton promiskuiteetti, jonka merkityksen suomisanakirja.fi tylyttää olevan siveettömyyttä ja irtosuhteiden harrastamista. Erittäin vapaamielistä naista voidaan kutsua vähemmän mairittelevasti nartuksi. Sekä suomisanakirja.fi että urbaanisanakirja.com tunnistavat naista tarkoittavan narttu-nimityksen. Ensin mainitun mukaan se on erittäin törkeä nimitys naisesta. Suomisanakirja esittää sen olevan halventava nimitys seksuaalisesti holtittomasta naisesta.

Suttura, häpeämätön narttu

Eräällä tutullani oli aikanaan Suttura-niminen narttukissa. Suttura oli saanut nimensä monenkirjavasta turkistaan, epäilemättä se oli pienenä pentuna ollut sutturaisen näköinen pieni karvakasa. Suttura tarkoittaa naista, sussua tai huoraa ja se voi myös olla hieman halventavasti ulkonäköön viittaava nimitys.

Aikuisiällä Suttura käyttäytyi nimensä mukaisesti, eli oli varsinainen sussu ja hempukka, häpeämätön narttu, joka teki tiuhaan tahtiin pentuja ja jätti ne huolettomasti jonkun vanhemman narttupentunsa hoiviin lähtiessään seuraavan pentueen isää tavoittelemaan, usein jo kun pennut olivat vasta parin viikon ikäisiä. Sutturalla lienee ollut jokin hormonihäiriö, sillä ei ole normaalia, että kissaemo tulee kiimaan niin nopeasti synnytyksen jälkeen ja jättää pentunsa hoitamatta pitkäksikin aikaa keimaillessaan seuraavan pentueen isälle tai isille. 

Mies kollina

Teini-ikäisiä tai juuri teini-iän ohittaneita, mutta ei vielä aikuisiksi luettavia poikia voidaan sanoa kolleiksi. Tässä mielessä viitattaneen lähinnä kollimaisen rehvastelevaan käytökseen ja ehkä myös voimakkaaseen äänenkäyttöön kolliporukassa. Myös komeaa miestä voidaan sanoa kolliksi vähän samassa mielessä kuin naista sanotaan kissaksi. Esimerkin kolli-sanan käytöstä tarjoaa urbaanisanakirja: ”grauu, onpa siinä kuuma kolli!” – ja tässä ei siis puhuta kissasta. Miehistä ei ole niin paljon kissanimityksiä kuin naisista, mutta urbaanisanakirjasta löytyy sentään horokolli ja sille pari selitystä.

Onko tämä horokolli? Harmaa kissa esittelee kiveksiään.
Kuuma kolli? Rilke esittelee komeita killuttimiaan. Kuva Maija Tiitta.

Toisin kuin suomisanakirja, urbaanisanakirja esittelee myös monelle tutun verbin kollitella. Kollittelu ei kuitenkaan ole vain urbaani termi eikä suinkaan uusi. Aivan kissamielessä sillä tarkoitetaan kollikissan käyttäytymistä, kun se kissamaisen sukupuolivietin vallassa innokkaasti etsii aina vaan uusia valloitettavia ja kulkee mirristä mirriin. Miehestä puhuttaessa kollittelu tarkoittaa urbaanisanakirjan mukaan käytännössä samaa, eli sanalla viitataan miehen harrastamiin lukuisiin irtosuhteisiin . Ah sitä kaksihäntäistä promiskuiteettia, joka kollille on kunniaksi, mutta tekee naaraasta nartun!

Kissatappelussa kynnet sivaltavat ja sähinä soi

Kissatappeluksi sanotaan naisten tai tyttöjen keskinäistä tappelua. Suomisanakirja määrittelee kissatappelun lyhyesti naisten väliseksi tappeluksi. Urbaanisanakirjasta löytyy yksityiskohtaisempi määritelmä: “Naistenvälinen tappelu, joka sisältää ns. bitchsläppejä, puremista, tukistamista ja raapimista.” Auts!

Kissatappelunimitys voi olla peräisin naisten muutenkin kissaisista nimityksistä, mutta jälkimmäisen määritelmän perusteella voi uskoa nimityksen tulevan itse tappelusta, johon kuuluu enemmän tai vähemmän kissamaista sähinää, murinaa ja rääkäisyjä, kynsien sivalluksia ja karvoista kiskomista.

Ken on nähnyt ja kuullut oikeiden kissojen välisen kissatappelun, voi suhtautua naureskellen naisten tappelun kissatappelunimitykseen, onhan siinä samoja piirteitä. Kunnon “kissatappelu parhaimmillaan” muistuttaa jossain määrin kissojen tappelua. Oikeiden karvaisten kynsiniekkojen välisessä koitoksessa kynnet sivaltavat ja karvatupot lentelevät ja ääniskaala kattaa kaiken matalan murinan ja korkean rääkynän välillä. Se on hirmuista kuultavaa ja nähtävää. Tappelu on tyypillistä kollien välistä mittelöä joko reviirin tai narttukissan valtaamiseen ja puolustamiseen liittyen, mutta tappelevat narttukissatkin tarpeen tullen sekä toisten narttujen että urostenkin kanssa.  

Seksiä vai lisääntymistoimintoja

Vaikka monet ihmisestä käytetyt kissamaiset nimitykset viittaavat seksuaalisuuteen, niin toisin kuin ihmiset, kissat eivät harrasta seksiä muutoin kuin lisääntymistarkoituksessa ja sen takia kissan sukupuoliaktia siihen liittyvine esi- ja jälkileikkeineen ei mielletäkään eroottiseksi tai seksiksi, vaan paritteluksi tai lisääntymistoiminnoiksi. Tämä käy selvästi ilmi kun netissä tekemälläni haulla kissan seksielämä, ensimmäinen “osuma” tulee tekstille, jonka otsikko on Tietoa kissan hilseestä. Ei kovin eroottista. 

Eläinlääkäri.fi -sivusto latistaa kissan seksielämän otsikoimalla sen yksikertaisesti kissan lisääntymiseksi. Näin mitäänsanomattomalta monivaiheinen ja parhaimmillaan useita päiviä kestävän eroottisen hurvittelun huipentuma saadaan vaikuttamaan: ”Kissan parittelu on nopea tapahtuma ja toistuu useamman kerran. Uros tarttuu narttukissaa niskasta ja parittelun jälkeen siirtyy pois nartun luota.” Olkoonkin itse akti lyhyt, niin kissan kiima sen sijaan kestää useita päiviä ja se onkin näkyvin ja kuuluvin vaihe, joka on ajanut monet steriloimattoman naaraskissan omistajat hulluuden partaalle.

Sympaatti-sivusto antaa kissan seksielämästä sentään hieman värikkäämmän kuvauksen: ”Kiimassa naaraskissa ääntelee voimakkaasti, hieroo päällään esineitä, notkistaa selkäänsä, kääntää häntää ja suostuu paritteluun. Onnistuneen parittelun jälkeen naaras ääntelee voimakkaasti, saattaa käyttäytyä hyökkäävästi urosta kohtaan, venyttelee, kierii maassa ja nuolee ulkosynnyttimien aluetta.”

Desertanglican-sivu saa jo kissojen parittelun kuvaukseen hieman hohtoa, jännitystä ja tunnetta (tätä voisi jo kutsua seksiksi): ”Kissa parittelu on meluisa ja rehellisesti sanottuna hieman karkea. Kissat huutavat jopa, kun he perivät. Kun pari on otettu käyttöön, se harjoittaa käyttäytymistä, joka näyttää enemmän kuin sodankäynti kuin romantiikka. Vaikka kasvattajan pitäisi olla läsnä, jos asiat todella jäävät käsistä, on parempi vastustaa puuttumista asiaan ja antaa kissan jalostuksen luonnollisesti. Kun uros kiinnittää naisen, hän lukkiutuu hänen kynsilleen ja pitelee usein kaulansa hohtoa hampaidensa kanssa. Hänen peniksensä barbit toimivat kannustimena kannustamaan naisia ​​välittömästi ovulaatioon, mikä takaa useimpien kypsymisten onnistumisen.”

Kissan seksi, tai parittelu, jos niin halutaan sanoa, päättyy varsin rajulla tavalla narttukissan kiukkuiseen sähinään ja silloin saa tilanteessa toisena osapuolena oleva tyytyväinen donhuan helposti kunnolla maistaa kynttä. Kollin ei pidä ottaa itseensä aiemmin niin herttaisen ja kiimassaan sulokkaasti kiemurrelleen kissimirrin äkillisestä mielentilanmuutoksesta vaikka se kollin syytä onkin. Se kuuluu asiaan, ikävä kyllä. Kollin peniksessä on nimittäin piikkejä, jotka aiheuttavat naaraskissalle kipua. Tämän epämiellyttävän ominaisuuden tarkoitus on käynnistää naaraan ovulaatio. Auts!

Kissimirri ja horokolli

Ehkä meidän kannattaa olla iloisia siitä, että nuo monipuoliset ja -tahoiset rakkaat lemmikkimme ja ystävämme ovat kutkuttaneet ihmisten mielikuvitusta tälläkin saralla. Jätetään kissimirrit ja horokollit ihmisten nimityksiksi. Kissa on kissa aina vaan ja toteuttaa sukupuolten välistä kanssakäymistä kissamaisella tavalla. Luonnollisesti.

Kissan kivekset
Terveisin Rilke. Kuva Maija Tiitta.

Karvainen Vappupagina

Mitä jos ihminen olisi karvainen kuin kissa? Karvainen Vappupagina valottaa asiaa muutamalla otteella karvaisen kansan arjesta.

Vappupakina ei ole määrämuotoinen eikä yleensä vakavamielinen. Tämä Karvainen Vappupagina on kaikenkarvainen.

Kissamaisessa Purrfulness-meditaatiossa kehotetaan kutsumaan esiin oma kissaminä – häntineen, kynsineen, viiksineen ja karvoineen. Minkälaista olisi elämä, jos meillä tosiaankin olisi samanlaisia ulkoisia ominaisuuksia kuin kissoilla? Ajatusleikkinä otan esimerkkejä karvaisena elämisen erilaisista ihmismäisistä tilanteista. Pakinan henkilöillä ei ole suoraa vastinetta todellisuudessa, mutta kaikki esimerkit ovat todellisuuspohjaisia ja niissä on yhdistetty eri henkiköiden kokemuksia ja elämäntilanteita.

Kissaa on karvainen. Karvainen Vappupagina kertoo esimerkkejä elämästä, jos ihminenkin olisi karvainen.
Ei ole kissaa karvoihin katsomista – eikä ihmistä

Opaskylttejä

Uimahallissa

Harjaa itsesi ennen suihkuun, saunaan tai altaaseen menoa. Pitkäkarvaiset huom! Erityisesti karvanlähdön aikaan käyttäkää furminaattoria.

Harjoja ja furminaattoreita saa vuokrata infosta!

Palauta käytetty vuokraharja tähän.

Puhdista vuokraharja karvoista ennen palauttamista.

Irtokarvat karvaroskikseen!

Ravintolassa

Kyltti WC:ssä: Ei irtokarvoja vessanpönttöön!

Vaatekaupassa

Erityisesti karvanlähdön aikaan sovita vaatteita vain pitkien alusasujen päälle!

Älä palauta sovittamaasi vaatetta karvaisena tankoon!

Jätä karvaantuneet sovitusvaatteet tähän!

Lehden yleisönosastolta poimittua

Pysykää naiset naisina!

Älkää hyvät naiset menettäkö ihanaa naisellisuuttanne trimmaamalla kaunista turkkianne sängeksi. Kauniit karvaiset sääret ovat naiselliset ja seksikkäät, älkää pilatko niitä trimmaamalla.”
nimim. Naisellinen nainen on aito nainen

”Upeaa, rohkeat miehet

Vihdoinkin myös suomalaiset miehet uskaltavat trimmata karvojaan niin kuin esimerkiksi etelä-eurooppalaiset ovat jo pitkään tehneet. Hyvin trimmattu turkki korostaa hienosti miehen parhaita ominaisuuksia.”
nimim. Silmänruokaa naisille

”Asiakaspalvelija: mieti miltä näytät!

Kävin pitkästä aikaa suosikkiravintolassani X:ssä. Järkytys oli suuri kun tarjoilijalla oli trimmatut kasvot! Mielestäni trimmattukasvoiset tarjoilijat eivät kuulu siistiin ruokaravintolaan.”
nimim. Meni ruokahalut

Ihmissuhdeneuvontapalstalta poimittua

”Teinit, huokaus! Mikä neuvoksi kun teini ei karvanlähdön aikaan huolehdi huoneensa siivoamisesta? Tuntuu, että kun avaan teinin huoneen oven, niin vastassa on karvapilvi. Hänellä on puolipitkä turkki, joten voitte arvata kuinka kevyet pitkähköt karvat ottavat vauhtia ilmavirrasta ja pölähtävät kaikkialle huusholliin.” Nimim. Teinin äiti

”Vaimoni löysi lyhyitä mustia karvoja puserostani. Koko perheemme on harmaaturkkinen. Hän uskoo minun pettäneen häntä mustan naisen kanssa. Tosiasiassa kyllä halailimme, mutta sen pidemmälle ei menty. Hänellä oli bikinit, joten muutama karva on voinut kyllä jäädä vaatteisiini. En koskaan pettäisi vaimoani. Miten saan hänet uskomaan sen ja luottamuksen takaisin?” Nimim. Uskollinen aviomies

”Perheessämme on kolme lasta. Vaimoni ja minä olemme mustavalkoisia, kaksi vanhempaa lastamme ovat melkein mustia. Kolmas lapsemme, nyt 3 kk ikäinen, on vielä vauvakarvassa, hänen turkkinsa on harmaa ja erittäin tuuhea ja pitkähkö. Aivan erilainen kuin vanhempien lastemme vauvakarva oli. Mietinkin nyt onko mahdollista, että mustavalkoisille lyhytkarvaisille vanhemmille syntyy harmaa pitkä- tai puolipitkäkarvainen lapsi. Oma sukuni on pääosin mustavalkoista, muutama äidinpuoleinen serkkuni on harmaa. Vaimoni suvussa on sekä mustavalkoisia että raidallisia, avioliiton kautta sukuun on tullut harmaatakin väriä, mutta pitkäkarvaisia ei ole suvussa ainuttakaan. Kuinka todennäköistä siis on, että nuorin lapseni on biologinen jälkeläiseni?” Nimim. Epätietoinen

”Minulla on nolo ongelma. Tapasin kolme viikkoa sitten baarissa miehen, johon hiukan ihastuin. Hän on hauska ja huumorintajuinen, komea hopeatabby ja – ihme kyllä – naimaton eikä kuulemma seurustelekaan. Ongelma on se, että hän ihastui erityisesti valkoiseen, pitkään turkkiini enkä saanut sanotuksi hänelle, että se on tekoturkki. Minun olisi tietysti heti pitänyt sanoa se, kun hän ihasteli aaltoilevia karvojani, mutta olin niin imarreltu, että en saanut sanotuksi käyttäväni tekoturkkia. Enkä myöskään ajatellut, että sen illan ohimenevä tuttavuus johtaisi mihinkään. Nyt olemme kuitenkin tavanneet sen jälkeen kolme kertaa enkä ole vielä saanut kerrottua totuutta. Oikeasti turkkini on lyhyt ja tavallisen raidallinen. Olen tosissani rakastumassa häneen ja olen epätoivoinen! Miten saisin kerrottua hänelle asian oikean laidan? Pelkään hänen pettyvän ja loukkaantuvan enkä haluaisi lopettaa ihanasti alkanutta tuttavuuttamme, joka voisi olla alku jollekin enemmälle.” Nimim. Harmaaraidallinen hupakko

Seksuaaliterapeutin palstalta poimittua

”Avioliitossani ei seksi enää suju niin kuin ennen. Mieheni ei ymmärrä, että ihoni on karvanlähtöaikaan erityisen herkkä, siis herkempi kuin ihmisillä yleensä. Olen aina ollut erityisen herkkä kosketukselle karvanlähdön aikaan ja vaihdevuosien myötä herkkyys tuntuu lisääntyneen. En siedä kevyttä kosketusta, ainoastaan kunnon harjaaminen tuntuu hyvältä. Mieheni mielestä minä vain käytän karvanlähtöaikaa tekosyynä vältelläkseni seksiä. Miten saisin hänet ymmärtämään tilanteeni? Koska karvanlähtöni vielä kaiken lisäksi kestää normaalia pidempään, on meillä kotona kireä ilmapiiri koko kevään ajan. Pelkään mieheni ajautuvan pettämään minua. Mikä neuvoksi?” Nimim. Herkkähipiäinen

”Olen 15-v punaturkkinen tyttö. Tykkään pukeutua naisellisesti ja iltamenoihin sävytän kasvokarvani näyttävästi. Ongelmani on se, että vaikka olen hentorakenteinen ja naisellinen, moni luulee minua transvestiitiksi koska olettaa minun olevan poika. Miksi ihmiset ovat niin kaavoihin kangistuneita eikä erilaisuutta ymmärretä?” Nimim. Punaturkkisia tyttöjäkin on

”Olen 15-v kilpparivärinen poika. Olen itse ylpeä väristäni, vaikka sitä pidetäänkin naisellisena. Värini vuoksi minun on vaikea päästä lähelle tyttöjä. Minulla on kyllä muutama hyvä kaveri, jotka ovat tyttöjä, mutta romanttisessa mielessä tytöt välttelevät minua. Suurin osa varmasti olettaa minun olevan homo. Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan, mutta en halua itse leimautua sellaiseksi, koska en sitä ole. Koska olen aika ujo vieraiden seurassa, en myöskään osaa ottaa asiaa itse puheeksi.” Nimim. Kilpparipoika ja ylpeä siitä

”Olen 30-vuotias mielestäni vapaamielinen ja moderni mies enkä ole koskaan kärsinyt ns. kyvyttömyydestä naisen kanssa. Itsetuntoni sai pahan kolauksen kun päädyimme kapakkatuttavuuden kanssa sänkyyn. Hän on upea nainen, pitkäturkkinen ja muodokas ruskeaturkki. Miehuuteni lorpahti, kun sänkyyn päästyämme huomasin hänen ajelleen pakaransa ja rintansa karvattomiksi. Ne eivät siis olleet trimmatut lyhytkarvaisiksi, vaan aivan karvattomat. Olen kuullut sen olevan trendikästä nuorten naisten keskuudessa, mutta tämä nainen ei ole mikään teini. En kerta kaikkiaan saanut enää fiiliksiä päälle ja nolona poistuin – lue: pakenin – paikalta. Periaatteessa rintojen ja pakaroiden karvattomaksi ajaminen on ok, mutta en vaan kyennyt enää syttymään sen jälkeen kun järkytyin tuntiessani paljaan, pehmeän pakaroiden ihon. Mietinkin nyt pitäisikö minun a) varmistaa aina etukäteen että nainen on karvainen myös vaatteiden peittämistä paikoista vai b) opetella sietämään karvattoman ihon kosketusta (voiko siitä oppia jopa tykkäämään?)?” Nimim. Nainen karvaisena

Karvainen Vappupagina

Kiitos kun luit Karvaisen Vappupaginan loppuun. Jos pidit siitä, vinkkaa myös kavereille.

Kaikenkarvaista Wappua, purrfulnessataan!

Wordpress Social Share Plugin powered by Ultimatelysocial