Kodin ovi aukeaa on neljäs osa omatoimisesti recuoituneen löytökissan elämäkerrasta. Kertomuksen aloittaa Kissanpentu navetalla ja toinen osa kertoo mikä ihme on Sähikäinen saunassa kolmas osa, Metsänpoika tahdon olla, kertoo miten pienen kissan sukupuoli paljastui ja miten siitä tuli Tapio. Viides osa kertoo miten Tapio otti tärkeät Kesyyntymisen askeleet.
Tapio Sähikäinen kertoo
Nyt minulla on kokonainen nimi, oikea kollimainen nimi etu- ja sukunimineen. Olen Tapio Sähikäinen ja Emon mielestä olen juuri sen näköinenkin. Tapio Sähikäinen on ihmisen minulle antama nimi. Sen lisäksi minulla tietysti on oikea kissanimi, jonka vain kissat tietävät. Enää en sähise ja sylje, mutta Emo haluaa nimeni kautta muistaa minkälaista meillä oli kun asuttiin saunassa. Ihminen sanoo olevansa minun otto-emo. Kyllä minulle on emo tarpeen, koska olen vielä pieni kissapoika ja olen ollut vähän niin kuin hukassa ja sen takia tarvitsen erityishuomiota.
Kodin ovi aukeaa minulle
Oltiin oltu jo ihan tarpeeksi vastaanottokeskuksessa, tuumasi emo kun minä en enää panikoitunut kaikista emon liikkeistä ja niin minulle avattiin ovi kotiin. Tutkin varovasti kaikki paikat ja menin sitten sohvan alle pohtimaan uutta tilannetta. Pian aloin tehdä pieniä retkiä sohvan alta ja löysin kaikenlaista kivaa. Ensinnäkin tietysti ruokakipot, se oli elintärkeä löytö sillä syöminen on kissan tärkein elinkeino, varsinkin kasvavan nuorukaisen. Ja opin, että matolla on kiva kelliä ja sohvalla on mukavampi olla kuin sen alla. Opin myös, että keittiön pöydällä on nukkupaikka, josta voi ihailla tipuja, jotka touhuavat lintulaudalla.
Talon muut kissat, vanha lady Hertta ja löytökissa Lucas eivät toivottaneet minua tervetulleeksi. Hertta haluaa, että pidän pientä välimatkaa ja annan hänen olla rauhassa. Lucas on ollut minulle häijy ja minä pelkään kun hän on hyökännyt kimppuuni pari kertaa. Siinä pöllysivät karvat ja huuto kävi! Minä niin haluaisin olla kaveri Lucasin kanssa.
Tapio Sähikäinen siirtyy sisälle
Tapion oli aika päästä pienestä sauna-pesuhuone -vastaanottokeskuksesta sisälle kotiin. Tapio oli reipastunut kovasti ja tutustui kotiin innokkaasti ja kissanpentumaisesti. Kyytiä saivat niin kukat kuin kirjahyllyn kirjatkin. En muistanutkaan minkälaisia aktivisteja pienet kissat ovat. Kuka muu jaksaa riehua ja juosta edestakaisin kolme tuntia putkeen?!
Tapio alkoi heti sujuvasti maistella lautaseltani aamupuuroani ja jakaa viilin kanssani. Se myös osoittaa selvää taipumusta IT-alalle ja sabotoi kirjoittamistani kirjoittelemalla väliin omia kommenttejaan, sammuttamalla läppärin tai aiheuttamalla sekasortoa avatessaan ja sulkiessaan ohjelmia ja nettisivuja mielivaltaisesti. Edelleen se pakeni kun lähestyin sitä kävellen. Aloin liikkua siten että en koskaan katsonut Tapiota kohti, olin kuin en edes tietäisi sen läsnäolosta. Ja kas: Tapio alkoi hiljalleen suvaita minua myös kaikessa 160 sentin pituudessani.
Tapio valloitti sydämeni hyvin nopeasti. Nyt on huolena se, mitä osasinkin pelätä, että Lucas-kissani ei hyväksy uutta kissakansalaista kotiinsa. Jos joudun etsimään Tapiolle uuden kodin, niin sydämeeni jää uusi polttava tassunjälki.
