Sähikäinen saunassa jatkaa kertomusta siitä kuinka kodittoman kissanpennun elämä mullistui ja kuinka pennusta tuli Sähikäinen. Ensimmäinen osa, Kissanpentu navetalla, kertoo kuinka pieni koditon rescuoitui navetalle Pippuri-kollin hallitsemaan kissaporukkaan ja sai sieltä ruokaa ja uuden alun elämässä. Kolmas osa, Metsänpoika tahdon olla, jatkaa pennun elämäkertaa ja neljäs osa kertoo miten Kodin ovi aukeaa. Viides osa kertoo miten Tapio otti tärkeät Kesyyntymisen askeleet.
Pentu kertoo:
Oli ihmisten laskujen mukaan kahdeksas päivä siitä, kun Uusi Ihminen alkoi käydä navetalla juttelemassa minulle ja antoi ruokaa kädestä. Tykkäsin kun hän silitti ja uskalsin käydä sylissäkin. Ihan väkisinkin alkoi hurisuttaa, kun hän silitteli minua. Olin niin yksin ja kaipasin läheisyyttä. Navetalla yksi kiltti vasikka hoiti minua. Se nuoli minua karhealla kielellään ja siitä muistin kuinka emo oli hoitanut minua kun olin pieni – siis vielä pienempi.
Sinä päivänä menin taas syömään siihen koppaan, jossa olin syönyt jo parina päivänä. Kopassa oli ihan hyvä syödä ja kun taas mitään aavistamatta söin rauhassa, niin yht´äkkiä huomasinkin olevani vankina – kopan aukko oli suljettu! Olin joutunut kalterin taakse! Olin vanki!
Suojauduin vetäytymällä itseeni. Jähmetyin.
Pelottavan keikkumisen, kovan hurinan ja kauhun täyttämän ikuisuuden jälkeen olin jossain oudossa paikassa. Uusia tuoksuja ja ääniä. Haistoin kahden lajitoverin rennon läsnäolon jossain lähistöllä. Kopan ovi aukesi. Livahdin ulos ja pakoon! Olin pienessä huoneessa. Löysin piilopaikan rautaisen pömpelin takaa ja sinne minä jähmetyin. Kiukaan ja seinän väliin. Minusta tuli saunakissa.
Sauna- ja pesuhuone-elämää
Kun pikkuinen kissa oli tullut esiin kiukaan takaa, se asettui nurkkaan lauteiden alle, joten laitoin sinne pyyhkeen makuualustaksi. Aluksi pikkuinen kisu liikkui nurkasta vain antaessani sille ruokaa. Se söi ahneesti kaiken ruuan ja palasi kiireesti turvapaikkaansa. Hiekkalaatikko kelpasi pennulle vessaksi, mikä oli suuri helpotus: sisäsiistiksi ei tarvinnut alkaa erikseen opettelemaan.
Itselleni kalustin pesuhuoneen keinutuolilla ja läppärillä ja asetuin ”saunaksi”. Niin alkoi viiden päivän elämä saunassa ja pesuhuoneessa. Aika kului lukiessa, kirjoitellessa, TV-ohjelmia katsellessa ja tietysti kissanpennun kanssa seurustellessa. Alkujärkytyksen jälkeen pentu muutti viltin päälle lauteelle ja navetalla kehittynet silittelyvälit palautuivat vähitellen. Kun pentu kotiutui alkoi leikkiminen kiinnostaa, kuten asiaan kuuluu.
Saunaelämäämme osui yksi kunnon syysmyrsky, joka aikana pitkän sähkökatkon pimeyden rohkaisemana pikkukissa hakeutui nojaamaan käsivarteeni. Lämmin tunne rinnassani sain kuvattua tuon herkän hetken.
Minulla onkin oikea sähikäinen saunassa!
Sitten tapahtui se väistämätön: pentu livahti pesuhuoneen ovesta asunnon puolelle. Se kiersi nopeasti olohuoneen ja jähmettyi sitten sohvan alle. Tuntikausien jähmetyksen jälkeen päätin, että pentu on saatava takaisin saunaan. En halunnut sen kohtaavan Lucas-kissaa ennen kuin se olisi vielä hieman kotiutuneempi ja rohkeampi.
Niinpä tein katalan tempun. Houkuttelin pennun ruualla esiin sohvan alta ja otin sen rauhallisesti kiinni. Rauhallisuus loppui lyhyeen kun pentu panikoitui vangitsemisesta. Se muuttui villisti rimpuilevaksi, sähiseväksi piikkipalloksi, jonka kynnet ja hampaat iskeytyivät käsiini.
Raatelusta huolimatta sain kannettua pennun takaisin saunaan. En vielä tiennyt pennun sukupuolta, mutta eikö Sähikäinen käykin nimeksi niin tytölle kuin pojallekin? Puhdistin haavat jodilla ja paketoin pahimman pureman saaneen ja nopeasti turpoavan peukaloni.
Kerroin somessa, että nyt minulla on Sähikäinen saunassa.
