Kissan tunteista omistajaansa kohtaan kirjoitettin äskettäin lehdissä. Juttu perustuu ranskalaisessa Paris Nanterre -yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jonka perusteella pääteltiin kissojen voivan luoda läheisen suhteen omistajaansa (Kissa reagoi omistajansa hellittelypuheeseen). Kissaihmisten keskuudessa tämä varmaan aikaansaa monenlaisia ajatuksia. ”Kuka niin on ajatellut? Tuohan on tiedetty maailmansivu. Tottakai kissa luo läheisen suhteen ihmiseensä, jos ihminen rakastaa sitä.” (huom. kissan oma ihminen ei välttämättä ole sen virallinen omistaja)
Kissan tunteista ja siitä rakastaako se omaa ihmistään olen kirjoittanut myös blogijutussa Rakastaako kissani minua. Jaksan aina vaan ihmetellä – en enää yllättyä – siitä, kuinka monet ihmiset eivät luonnostaan koe, ymmärrä ja ajattele eläimillä olevan tunteita ja kykyä kiintyä omiin lajitovereihinsa ja myös yli lajirajojen. Ihmiset, jotka ovat eläinten kanssa tekemisissä, erityisesti sellaiset, joilla on läheinen suhde eläimiin, näkevät jatkuvasti ilmiselviä todisteita siitä.
Keltaiset safiirit
Kissalorusofiaa, Purrfulness
on silmiksi annettu,
kissan katse avoin
kertoo kissan tavoin,
että kissan ja sen ihmisen
suhde on monitahoinen.
Heidän välillään on yhteys,
ymmärrys ja rakkaus.
Kissa katsoo silmiisi
ja tulkitsee ilmeesi
ei puhu ihmiskielen sanoin
vaan vastaa kissan tavoin.
Kissan tunteista ei ole kahta kysymystä
Käsitys siitä, että eläimillä ei olisi tunteita on yksi niistä seikoista, joilla ihminen on pyritty erottamaan muista eläimistä ylivertaisena lajina. Ihminen on määritelty eläimen vastakohdaksi ja ”meillä on suuri halu löytää eronteko suhteessa toislajeihin.” (Elisa Aaltola, filosofi, erikoistunut mm. eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofisiin kysymyksiin) Kuitenkin kaikki yleiset ehdotukset ihmisen ja eläimen toisistaan erottavaksi tekijäksi ovat nykyisen empiirisen eläintutkimuksen valossa virheellisiä. ”Eläimet ovat järjellisiä olentoja, jotka pystyvät myös loogiseen päättelyyn.” Eläimillä on myös kykyjä, jotka ihmiseltä puuttuvat ja toisaalta ihmisissä vaikuttaa suuri määrä eläimellisinä pidettyjä piirteitä, joista saadaan jatkuvasti uutta tutkimustietoa.(1)
Eläinten tunteiden ja ajattelun tutkimus on ottanut huimia harppauksia eteenpäin sitten niiden aikojen, kun kukaan uraansa ja mainettansa vaaliva tutkija ei olisi uskaltanut avata suutaan puhuakseen eläinten ajattelusta ja tunteista.
Helena Telkänranta toteaa: ”Sitä mukaa kuin eläinten käyttäytymisen järjestelmällinen tutkimus on tuottanut uutta tietoa, yhä useampi aikoinaan ihmisen erityispiirteenä pidetty ominaisuus on löytynyt myös eläinmaailmasta.” Esimerkkinä hän mainitsee työkalujen käytön, mutta sama pätee myös tunteisiin ja moneen muuhun ilmiöön ja toimintaan. (2)
Lähteet:
(1) Katariina Krabbe, Ihminen on eläin eläinten joukossa, Elonkehä-lehti 4/21
(2) Helena Telkänranta, Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? SKS 2016