Kissan tunteista ja rakkaudesta omaan ihmiseensä ei kissaihmisten keskuudessa taida olla kahta kysymystä.
Kissan tunteista omistajaansa kohtaan kirjoitettin äskettäin lehdissä. Juttu perustuu ranskalaisessa Paris Nanterre -yliopistossa tehtyyn tutkimukseen, jonka perusteella pääteltiin kissojen voivan luoda läheisen suhteen omistajaansa (Kissa reagoi omistajansa hellittelypuheeseen). Kissaihmisten keskuudessa tämä varmaan aikaansaa monenlaisia ajatuksia. ”Kuka niin on ajatellut? Tuohan on tiedetty maailmansivu. Tottakai kissa luo läheisen suhteen ihmiseensä, jos ihminen rakastaa sitä.” (huom. kissan oma ihminen ei välttämättä ole sen virallinen omistaja)
Kissan tunteista ja siitä rakastaako se omaa ihmistään olen kirjoittanut myös blogijutussa Rakastaako kissani minua. Jaksan aina vaan ihmetellä – en enää yllättyä – siitä, kuinka monet ihmiset eivät luonnostaan koe, ymmärrä ja ajattele eläimillä olevan tunteita ja kykyä kiintyä omiin lajitovereihinsa ja myös yli lajirajojen. Ihmiset, jotka ovat eläinten kanssa tekemisissä, erityisesti sellaiset, joilla on läheinen suhde eläimiin, näkevät jatkuvasti ilmiselviä todisteita siitä.
Keltaiset safiirit on silmiksi annettu, kissan katse avoin kertoo kissan tavoin, että kissan ja sen ihmisen suhde on monitahoinen. Heidän välillään on yhteys, ymmärrys ja rakkaus. Kissa katsoo silmiisi ja tulkitsee ilmeesi ei puhu ihmiskielen sanoin vaan vastaa kissan tavoin.
Kissalorusofiaa, Purrfulness
Kissan tunteista ei ole kahta kysymystä
Käsitys siitä, että eläimillä ei olisi tunteita on yksi niistä seikoista, joilla ihminen on pyritty erottamaan muista eläimistä ylivertaisena lajina. Ihminen on määritelty eläimen vastakohdaksi ja ”meillä on suuri halu löytää eronteko suhteessa toislajeihin.” (Elisa Aaltola, filosofi, erikoistunut mm. eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofisiin kysymyksiin) Kuitenkin kaikki yleiset ehdotukset ihmisen ja eläimen toisistaan erottavaksi tekijäksi ovat nykyisen empiirisen eläintutkimuksen valossa virheellisiä. ”Eläimet ovat järjellisiä olentoja, jotka pystyvät myös loogiseen päättelyyn.” Eläimillä on myös kykyjä, jotka ihmiseltä puuttuvat ja toisaalta ihmisissä vaikuttaa suuri määrä eläimellisinä pidettyjä piirteitä, joista saadaan jatkuvasti uutta tutkimustietoa.(1)
Eläinten tunteiden ja ajattelun tutkimus on ottanut huimia harppauksia eteenpäin sitten niiden aikojen, kun kukaan uraansa ja mainettansa vaaliva tutkija ei olisi uskaltanut avata suutaan puhuakseen eläinten ajattelusta ja tunteista.
Helena Telkänranta toteaa: ”Sitä mukaa kuin eläinten käyttäytymisen järjestelmällinen tutkimus on tuottanut uutta tietoa, yhä useampi aikoinaan ihmisen erityispiirteenä pidetty ominaisuus on löytynyt myös eläinmaailmasta.” Esimerkkinä hän mainitsee työkalujen käytön, mutta sama pätee myös tunteisiin ja moneen muuhun ilmiöön ja toimintaan. (2)
Lähteet: (1) Katariina Krabbe, Ihminen on eläin eläinten joukossa, Elonkehä-lehti 4/21 (2) Helena Telkänranta, Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? SKS 2016
Kissoja pidetään ylimielisinä ja itsekeskeisinä otuksina, jotka tuon taivaallista piittaavat ihmisestä muutoin kuin ruuan, lämmön ja hyvänäpidon tuottajina.
Rakastaako kissani minua? Luulen, että jokainen lemmikkikissan/-kissojen kanssa elävä ihminen on joskus miettinyt sitä. Mitä rakkaus on ja miten kissa osoittaa rakkautta ihmistä kohtaan jos ylipäätään sitä tuntee?
Rakkaudesta on tehty lukemattomia runoja, lauluja, elokuvia ja romaaneja ja se on aina ajankohtainen puheenaihe. Silti se on vaikeasti määriteltävä tunne tai tunnetila. Rakkaudesta ei ole yksiselitteistä ja kaiken kattavaa, kaikille ja kaikkiin sopivaa määritelmää. Tunteiden määrittely on ylipäätään vaikeaa eikä niiden tunteminen ja tunnistaminen itsessäkään ole aina mutkatonta ja selkeää.
Tieteellisen lähestymistavan mukaan rakkaus on biologinen reaktio, joka syntyy tiettyjen hormoneiden erittymisestä elimistöön. Rakkauden tunteeseen liittyviksi hormoneiksi tiedetään ”uutuudenviehätyksen ja jännityksen hormoni” dopamiini, ”kiintymyksen ja turvallisuuden hormoni” serotoniini ja ”kosketuksen ja kohtaamisen hormoni” oksitosiini, jotka ovat mielihyvähormoneja. Rakkaushan on mitä suurimmassa määrin kokonaisvaltaista mielihyvää.
Miten sinä määrittelisit rakkauden ja miten rakkautta osoitetaan? Minulle tulee rakkaudesta mieleen halu lähellä olemiseen ja koskettamiseen ja niistä tuleva hyvä mieli, yhdessä tekemisen ilo, huolenpito, myötäeläminen ja toisen kärsimyksen kokeminen omana kärsimyksenä.
Rakastaako kissani minua vai onko se itserakas hyväksikäyttäjä?
Kissoista ajatellaan varsin yleisesti, että ne eivät kiinny ihmiseen, vaan paikkaan ja että ne eivät välitä ihmisestä muutoin kuin ruuan ja hyvänäpidon tarjoajina. Usein kuullun käsityksen mukaan kissoja pidetään itsekkäinä ja itsekeskeisinä hyväksikäyttäjinä, jotka sietävät ihmistä vain oman mukavuutensa mahdollistajina. Epäilemättä kissa käytöksellään antaa helposti ymmärtää, että tuossa kuvauksessa on perää ja kissallisten ihmisten keskuudessa näitä piirteitä tuodaan korostetustikin esille ja niistä lasketaan leikkiä.
Minua väittivät häntyriksi, liehittelijäksi moittivat en vaan oikein tiedä miksi haukkua minua koittivat. Minä vain vähän laskelmoin ja taitavasti manipuloin, sillä tavoin itselleni hyvät olot loin.
Kissalorusofiaa, Purrfulness
Yleisesti tunnistettu ja tunnustettu kissojen ominaisuus on tietynlainen itsenäisyys, joka ihmisistä voi näyttää itserakkaudelta. Kissaihmiset tietävät hyvin kuinka jotkut kissat osoittavat käytöksellään arvokkuutta ja suorastaan ylemmyydentuntoisuutta. Kissaihmisten keskuudessa tunnettu huumorilla sävytetty kuvaus kissan luonteesta ”Koiralla on omistaja, kissalla henkilökuntaa” sisältää aimo annoksen totuutta. Helposti asetumme kissan suhteen palvelijan asemaan ja pyrimme täyttämään pienen karvaterroristin oikut ja mielihalut. Kissaihmisten voidaan hyvällä syyllä sanoa olevan kissan tassun alla.
Koirat ihailevat meitä; kissat taas suhtautuvat meihin ylenkatseella.
Winston Churchill
Kissan ja ihmisen yhteiselon alkutaipaleella kissa ei hakeutunut ihmisen seuraan halusta ihmisen läheisyyteen. Polkumme saattoi yhteen hyötynäkökulma puolin ja toisin. Ihmisen läheisyydessä kissalla oli aivan uudenlainen saaliseläinten runsaudensarvi ja toisaalta kissa piti tuholaiset pois ihmisen ruokavarastoista. Pian kissan lämpöinen, hyvää tekevä kosketus ja kehräys sekä ihmistä viehättävä leikkisyys nousivat myös tärkeiksi asioiksi, jotka saivat ihmisen arvostamaan kissaa entistä enemmän ja kiintymään kissoihin yksilöinä.
Molemminpuolinen hyväolo, rakkautta vai hyväksikäyttöä?
Kissan ja ihmisen yhteinen taival enemmän tai vähemmän läheisinä kumppaneina on kestänyt yli 10 000 vuotta. Sinä aikana kesykissalle hyödylliset ominaisuudet ovat vahvistuneet ja yleistyneet ja tuloksena on nykyisin tuntemamme talon valtias/valtiatar. Kissat osaavat vedota ihmiseen ja vaatia itselleen hyvää. Ne arvostavat tiettyjä asioita elämässä ja me olemme valmiita tarjoamaan niille parasta saadaksemme nauttia niiden viehkeästä seurasta ja läheisyydestä. Edelleen siis hyötyä molemmin puolin!
Kuulkaa kissakansalaiset! Ei teidän pidä olla alamaiset älkää antako ihmisten määräillä, saatte omianne rauhassa hääräillä. Ihminen ei ole kissalle kuningas, kissa on itsensä valtias. Muistakaa kissat kaikkialla: Pitäkää ihmiset tassun alla!
Kissalorusofiaa, Purrfulness
Onko kissalla tunteita?
”Monelle tutkijalle tämä on epärelevantti kysymys, sillä tieteessä eläinten tunteet on osoitettu jo hyvän aikaa sitten.” toteaa Joona Haarala Ylen tiedejutussa 24.5.2015.
Eläinten tunteita on tutkittu yhä enenevässä määrin sitä mukaa kuin kiinnostus eläinten ajatteluun ja tunteisiin on kasvanut ja aivotutkimus on mahdollistanut tunteiden ja ajattelun havainnoinnin myös aivotoimintana. ”Nisäkkäillä katsotaan nykyisin olevan useita perustunteita: yleisimmin sellaisiksi määritellään ilo, leikkisyys, hoiva ja sosiaalisuus, seksuaalisuus, pelko, aggressiivisuus ja suru.” (Tunteista tieteen valossa, Laura Uotila, Animaliamedia)
Eläinten tunteita tutkinut ja niiden tunne-elämästä kirjoittanut amerikkalaissyntyinen psykoanalyytikko Jeffrey Moussaieff Masson kertoo kirjassaan The Nine Emotional Lives of Cats (2002) (1) omista viidestä kissastaan ja muista tarkkailemistaan kissoista pohtien niiden tunne-elämää. Kirjan nimen mukaisesti hän tunnistaa kissoilla yhdeksän tunnetta tai psyykkistä tilaa: itserakkaus (narsistisuus), rakkaus, tyytyväisyys, kiintymys, mustasukkaisuus, pelko, viha, uteliaisuus ja leikkisyys.
Kissa -sosiaalinen vai yksineläjä?
Kissoja pidetään yleisesti yksineläjinä, niiden ei oleteta välittävän ihmisseuralaisistaan muutoin kuin hyötymismielessä ja usein niitä pidetään myös oman lajinsa, eli toisten kissojen suhteen torjuvina, jopa vihamielisinä.
Lucas ei siedä muita kissoja
Lukuisissa tutkimuksissa on selvitelty vapaasti elävien kissayhteisöjen kissojen sosiaalisia suhteita. Yksi ansioitunut kissojen tutkija on eläinten käyttäytymistä, kognitiota ja eläinten ja ihmisen välisiä suhteita tutkiva filosofian tohtori Kristyn Vitale, joka on yksin ja muiden tutkijoiden kanssa julkaissut useita tutkimuksia kissojen käyttäytymisestä, sosiaalisesta elämästä ja suhteista ihmisiin.
Tutkimuksessaan vapaana elävistä kissayhteisöistä (The Social Lives of Free-Ranging Cats) Vitale tarkkaili useita erilaisissa ympäristöissä eläviä kissayhteisöjä, jolla myös oli vaihtelevasti suhteita ihmisiin (kissoja esimerkiksi saatettiin ruokkia säännöllisesti ja joissain yhteisöissä ne myös saivat eläinlääkärin hoitoa tarvittaessa). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kissat ovat sosiaalisesti hyvin joustavia ja kissoilla on omien yhteisöjensä sisällä vakituisia ystävyyssuhteita. Samanlaisia tuloksia on saatu myös muissa vastaavissa tutkimuksissa.
Kissaystävykset nukkuvat yhdessä, ruokailevat yhdessä ja viettävät mielellään aikaa toistensa läheisyydessä. Sosiaalisuuden määrä vaihteli tutkituissa kissayhteisöissä: joissain yhteisöissä kissat olivat sosiaalisempia kuin toisissa.
Kuten meillä ihmisillä, myös kissoilla sosiaalisuus on yksilöllistä. Jotkin yksilöt viihtyvät enimmäkseen tai aina vain yksin kun taas toisilla on yksi tai useita vakituisia ystävyyssuhteita. Samanlainen vaihtelu on havaittavissa myös samassa taloudessa elävissä kotikissoissa: sosiaalisuus vaihtelee erakkoluonteista sosiaalisiin kaikkien kavereihin.
Kissojen väitetty välinpitämätön tai peräti manipuloiva hyötyasenne ihmistä kohtaan on laajasti tunnettu käsitys kissasta. Enemmän kuin faktoihin, se saattaa perustua vääränlaisiin tulkintoihin kissan käyttäytymisestä.
Kuten kissojen sosiaalisuutta, myös kissojen ja ihmisten välisiä suhteita on tutkittu yhä enenevässä määrin. Eräässä tutkimuksessa jo mainittu tohtori Vitale yhdessä eläinten käyttäytymistä tutkivien filosofian tohtoreiden Lindsay Mehrkamin ja Monique Udellin kanssa selvitti mitkä asiat ovat kissalle mieluisia ja siten palkitsevia. Palkitsevia asioita voidaan käyttää kissan motivoinnissa ja myös järjestettäessä kissalle mukavaa ja mielekästä ajankulua. Tutkimuksessa selvitettiin mitkä tekijät kiinnostavat kissaa eniten kun tarjolla on lelu, ruokaa, tuoksuja tai ihmiskontakti joko juttelevan, silittelevän tai kissan kanssa leikkivän ihmisen kanssa.
Tutkimuksessa oli mukana kotioloissa asuvia kissoja sekä eri eläinsuojissa asuvia kissoja.(2) Aluksi kissat saivat valita eri vaihtoehdoista mieleisensä lelun, ruuan ja kiinnostavimman tuoksun ja ihmiskontaktista joko juttelun, hyvänäpitämisen tai leikkimisen. Lopuksi selvitettiin minkä vaihtoehdon kissa valitsee kun sille on tarjolla mieluisa lelu, maittava ruoka, kiinnostava tuoksu ja ihmiskontakti (niille, jotka olivat osoittaneet arvostavansa leikkiä, oli tarjolla leikkikontakti ja vastaavasti hyvänäpitoa tai juttelua arvostaville oli tarjolla hyvänäpito- tai juttelukontakti).
Sekä kotona asuvista kissoista, että eläinsuojan asukeista selvästi suurin osa valitsi ihmiskontaktista parhaaksi leikkimisen ihmisen kanssa. Hyvänäpitämisen ja juttelun suosion välillä ei ollut suurta eroa. Testin viimeisessä osassa kissat saivat valita neljän erilaisen kohteen välillä (lelu, ruoka, tuoksu, ihminen). Puolet kissoista valitsi ensisijaisesti ihmiskontaktin ja toiseksi suosituin valinta oli ruoka.
Se, mikä kissaa kiinnostaa ja innostaa on yksilöllistä ja riippuu kissan perimästä, aiemmista kokemuksista ja kissan tilasta tutkimushetkellä (esimerkiksi nälkä ja vireystila). Tutkimuksen perusteella kuitenkin voidaan päätellä, että kissat yleisesti ottaen arvostavat ihmiskontaktia.
Rakastaako kissa?
Kissan kyvystä (ja halusta) rakastaa ihmistä voidaan olla montaa mieltä, mutta kissoja rakastavat ja kissojen kanssa asuvat ihmiset eivät varmaankaan kyseenalaista kissan rakkautta. Nettiä selatessa aiheesta löytyy paljon kirjoituksia puolesta ja vastaankin.
Mistä päättelemme, että kissat voivat rakastaa ihmistä? Sanoisin, että samoista asioista, joita ylipäätään pidämme rakkautena. Yksilöllisiä eroja käyttäytymisessä ja asioiden arvostamisessa on siinä missä ihmisilläkin. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että kissat haluavat kosketusta ihmiseltään ja tykkäävät nukkua ihmisensä vieressä tai päällä. Ne myös oleskelevat mielellään ihmisensä läheisyydessä ja hakeutuvat oman ihmisensä seuraan muulloinkin kuin halutessaan ruokaa tai huomiota.
Southamptonin yliopiston Antrosoologisen instituutin (3) (, joka myöhemmin muutti Bristolin yliopistoon) perustaja ja johtaja John Bradshaw toteaa kirjassaan Kissan mieli: ”… nykyisin on tieteellisesti hyväksyttävää selittää niiden [kissojen] käyttäytymistä ”ajatuksilla” ja ”tunteilla”, kunhan muistamme, että kissojen ajatusprosessit ja emotionaaliset elämät ovat huomattavasti erilaisia kuin meidän.”
Miten siis kissa tuntee sen tunteen, jota me kutsumme rakkaudeksi? Onko sillä väliä?
(1) Kirja on suomennettu nimellä Kissako tunteeton: Yhdeksän kissamaista tunnetta (Rasalas, 2003)
(2) Tutkimuksessa oli alkujaan 50 kissaa, puolet kodeista ja puolet eri eläinsuojista. Viisi kissoista (kaksi kotikissaa ja kolme eläinsuojakissaa) joutuivat keskeyttämään kokeen, koska kokivat sen epämiellyttäväksi. Kuusi (neljä kotikissaa ja kaksi eläinsuojakissaa) koko kokeen suorittaneista kissoista ei reagoinut testissä tarjottuihin kohteisiin, vaan olivat ”poissaolevia” ja usein katsoivat pois päin tarjotuista ärsykkeistä.
(3) Anthrozoology Institute at the University of Southampton, perustettu 1992, muutti University of Bristol:iin 2003
Ihminen ei suinkaan ole ainoa laji, jolla on kyky ja oikeus ajatteluun ja tunteisiin.
Yhdeksäs tassunaskel kokoaa yhteen kaiken aiemman tietoisen läsnäolon tassupolulla oppimasi ja kokemasi. Silti tämä viimeinen tassunaskel ei kuljeta sinua tassupolun loppuun, vaan polku mutkittelee ja jatkuu äärettömyyksiin ja antaa sinulle mahdollisuuden tassutella yhä pidemmälle sen kaikilla osa-alueilla. Yhdeksäs tassunaskel kehittää tunne-keho -yhteyttä ja yhdistää tunteet ja kehon harmoniseksi kokonaisuudeksi.
Lue myös miten voit kehittää intuitiotasi ja opit luottamaan siihen. Siitä kertoo Kahdeksas tassunaskel.
Mikä on tunne?
Kysymys, johon ei ehkä olekaan aivan helppo vastata. Tunne on meille kaikille tuttu asia, jonka määritelmää ei usein ole tarpeenkaan pohtia. Tunne on jonkin asian, tilanteen tai tapahtuman psyykkinen kokeminen, mielentila, elämys. Tunteen voidaan sanoa olevan tuntemuksen sävyttämä tietoinen elämys. Tunne ei kuitenkaan välttämättä aina ole tiedostettu ja tiedostamattomat negatiiviset tunteet voivat aiheuttaa niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin ongelmia. Ongelmien ratkaisemisessa tärkeää on tunnistaa ja ymmärtää niin tiedostamattoman kuin tiedostetunkin mielen ja kehon välinen vuorovaikutus.
Onko eläimillä tunteita?
Onko ihmisillä tunteita? Jos sinulla on tunteita ja uskot toisillakin ihmisillä niitä olevan, niin miksi et uskoisi muillakin eläimillä olevan tunteita? Kuitenkin, jos esimerkiksi -50 luvun eläinten käyttäytymistutkijoilta olisi kysytty tämä kysymys, olisi heidän vilpitön, tieteelliseen käsitykseen perustuva vastauksensa ollut: ”Ei !”. Sama kysymys eläinten käyttäytymistä nyt tutkiville saa aivan toisenlaisen vastauksen.
Miksi kuvittelisin ettei kissalla ole tunteita?
Tutkimustulokset avaavat uusia näkökulmia
Eläinten kanssa paljon tekemisissä olevat ihmiset, jotka myös tarkkailevat eläinten käyttäytymistä, huomaavat varmasti eläimissä sellaista käyttäytymistä, joka viittaa siihen, että niillä on tunteita. Ehkä me helposti sorrumme antropomorfismiin eli ihmisenkaltaistamiseen, toisin sanoen tulkitsemme eläinten käyttäytymistä ihmisnäkökumasta. Eläimet eivät varmastikaan käsittele asioita mielessään samalla tavoin kuin ihmiset. Ne eivät analysoi tunteitaan tai tee niistä johtopäätöksiä. Tosin eivät niin tee kaikki ihmisetkään.
Eläinten käyttäytymistä ja kognitiota tutkiva evoluutiobiologi Helena Telkänranta kirjoittaa kirjassaan Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? mm. että eläinten voi uskoa kokevan tunteet aidompina ja puhtaampina kuin me, sillä niiden tunteisiin ei sekoitu tulkintaa ja ne ovat enemmän sidoksissa hetkeen.
Ihmisellä ei ole yksinoikeus tunteisiin
On olemassa hieman erilaisia näkemyksiä siitä mitkä ovat ihmisen perustunteet, mutta usein käytetään luokittelua seitsemään perustunteeseen: pelko, aggressio, suru, ilo (joka koostuu neljästä tunteesta: mielihyvä, leikkisyys, seksuaalinen halu ja hoivatunne). Nämä tunteet on tutkimuksissa pystytty tunnistamaan kaikilta niiltä nisäkkäiltä, joita on tutkittu.
Perustunteiden lisäksi tunteita muodostuu myös niiden yhdistelmistä (esimerkiksi pelko + aggressio muodostaa tunteen, joka saattaa olla raivoa) tai tunteen ja ajattelun yhdistymisestä (esimerkiksi kateus voi syntyä mielihyvän tavoittelun tunteesta ja ajatuksesta, että jollakin toisella on tavoiteltu asia paremmin kuin itsellä). Kun tunteet vielä voidaan tuntea eri vahvuisina, muodostuu jo pelkistä perustunteista varsin laaja skaala tunteita, jotka siis eivät ole ihmisen yksinoikeus.
Jo mainitussa kirjassa Telkänranta kirjoittaa myös mm. seuraavasti: ”…esimerkiksi koira, kissa tai hevonen eivät pysty ajattelemaan toisten ajatuksia sellaisella tavalla, että niiden olisi mahdollista kokea syyllisyydentunnetta, häpeää, mustasukkaisuutta, kostonhalua tai protestimielialaa.”
Tunnistan suuren vaaran sortua antropomorfismiin tulkitessani monien eläinten käyttäytymistä tilanteissa, joissa ihminen voisi tuntea mainittuja tunteita, mutta en silti ole täysin valmis allekirjoittamaan tuota käsitystä. Me emme tiedä tarpeeksi eläinten tunnekokemuksista ja -elämästä voidaksemme olla varmoja. En myöskään ymmärrä miksi mainittujen tunteiden tunteminen edellyttää ”toisten ajatusten ajattelemista”, kuten Telkänranta asian esittää.
Mitä yhdeksäs tassunaskel tarkoittaa käytännössä?
Aivan ensimmäinen asia yhdeksännen tassunaskelen ottamisessa on avoin, vastaanottavainen mieli. Omien ja toisten tunteiden huomiointi on yksi tasapainoisen elämän perusteista. Yhdeksäs tassunaskel on mahdollinen vain kun uskot, että ihminen ei ole ainoa älykäs, ajatteleva ja tunteva olento. Ero ihmisten ja muiden eläinten välillä ei ole niin jyrkkä ja yksiselitteinen kuin asia usein mustavalkoisesti esitetään.
Onko tämä kissa tyytyväinen?
Yhdeksäs tassunaskel on herkkyyttä ja empatiaa kaikkea elävää kohtaan ja sitä, että annat muillekin kuin itsellesi tilaa tunteisiin. Kohtele kanssaihmisiäsi ja eläimiä kunnioittavasti, arvostaen. Ymmärrä, että jokaisella on ajatusmaailmansa ja tunne-elämänsä, joka ei ole lainkaan vähäisempi kuin omasi.
Keho-mieli -hengitysharjoitus
Negatiivinen tunne saattaa aiheuttaa ikäviä tuntemuksia kehossa – ja toisinpäin. Muista, että keho-mieliyhteys on kahdensuuntainen: keho vaikuttaa mieleen ja mieli vaikuttaa kehoon. Joskus kehon kivun tai jännityksen syynä on tukahdutettu tai tiedostamaton negatiivinen tunne. Hengitysharjoitus voi saada kivun lievenemään ja samalla negatiivisen tunteen hälvenemään.
Käy miellyttävään asentoon joko makuulle tai istuen rennosti, mutta ryhdikkäästi. Hengitä kaksi-kolme kertaa syvään – sisäänhengitys nenän kautta, pidätä hengitystä hetki ja uloshengitys suun kautta voimakkaasti puhaltaen. Rauhoitu sen jälkeen hengittämään sillä tavalla, joka tuntuu hyvältä ja luontevalta juuri nyt.
Hengitä hetken ajan tietoisesti. Huomioi hengityksesi ja tunne kuinka ilma kulkee sieraimissa ja nielussa ja kuinka keuhkosi täyttyvät ja tyhjentyvät.
Huomioi kuinka rintakehäsi nousee ja laskee sisään- ja uloshengityksen tahdissa.
Huomioi kehosi eri kohtia – tunnetko jossain kohden jonkin ikävän tuntemuksen? Tunnetko kiristystä, kolotusta tai jännitystä? Tunnustele tuntemusta.
Ala nyt hengittää ikävään tuntemukseen. Suuntaa sisäänhengitys siihen kohtaan, jossa tuntuu pahalta. Anna hengityksen kietoutua tuntemukseen ja hengitä sitten uloshengitys pois päin tuntemuksesta.
Puhalla jokaisella uloshengityksellä negatiivista tuntemusta pois kehostasi. Anna jokaisen hengityksen lievittää ikävää tuntemusta. Tunnetko kuinka negatiivinen tunne lievenee jokaisella hengityskerralla?
Jatka hengityksen suuntaamista kehosi huonon tuntemuksen kohtaan niin kauan, että ikävä tunne lievenee tai niin kauan kuin hengittäminen tuntuu hyvältä.
Lopuksi suuntaa huomiosi jälleen siihen kuinka hengitys nostaa ja laskee rintakehääsi. Hengitä tietoisesti. Nauti harjoituksen tuomasta miellyttävästä tunteesta. Lopeta harjoitus omalla tavallasi ja omaan tahtiisi.
Yhdeksäs tassunaskel kissan kanssa
Yhdeksäs tassunaskel lähentää sinua ja kissaasi entisestään kun herkistyt huomaamaan ja huomioimaan kissan tunteet aidosti. Kun tassunaskelten myötä olet oppinut lisää kissastasi ja sinun ja kissasi välisestä suhteesta, ymmärrät kissasi käyttäytymistä entistä paremmin ja osaat kunnioittaa ja arvostaa sen yksilöllisyyttä, älykkyyttä ja tunteita.
Tarkkaile kissaasi eri tilanteissa ja ole avoin tietoisesti ja tiedostamattasi vastaanottamillesi signaaleille, jotka kertovat sinulle kissan mielentilasta, mielenliikkeistä ja tunteista. Kissan läheisyys ja kiireettömän, tietoisen läsnäolon hetket kissan kanssa avaavat sinulle aivan uuden ajatus- ja tunnemaailman. Parhaimmillaan sisäinen elämäsi kehittyy yhä täydemmäksi ja tasapainoisemmaksi.
