purrfulness Archives · Purrfulness

Kissat ja zen vs. ihminen ja zen – kissatieteellinen julkaisu

Ihminen ei tiettävästi ole luonnostaan kykenevä tietoisesti virittäytymään zen-tilaan. Siksi jo tutkimuksen aihe saattaa herättää hilpeyttä meissä kissakansalaisissa.

Käsite ihminen ja zen on outo ja epäuskottavakin verrattuna meille kaikille tuttuun ja jokapäiväiseen ilmiöön: kissat ja zen. Tässä julkaisussa valotetaan hieman tämän kahta lajia toisistaan erottavan syvän kuilun ilmenemistä.

Tutustu myös aiempiin kissatieteellisiin julkaisuihin, esim. ihmisen kognitiiviset ja motoriset kyvyt kyseenalaistavaan hepulointi-, kiipeily- ja hiirestyskykyyn keskittyvään julkaisuun: Havaintoja ihmisestä

Kissat ja zen

Ennen varsinaista kissatieteellisen ihmisten zen-kykyä – vai pitäisikö naukua: kyvyttömyyttä – käsittelevän tutkimuksen tulosten esittelyä on hyvä lyhyesti naukaista tutkimuksen lähtökohdat ja käsitteet.

Mitä on zen?

Usein luullaan, että zen liittyy vain uskontoon, mutta vaikka se onkin olennainen osa kiinalaista buddhismia, sen ei tarvitse olla sitä. Se on meditaatiota, toisaalta kääntymistä omaan sisäiseen itseen ja toisaalta tietoista läsnäoloa ja kaiken olevaisen havainnointia.

Zen, meditaatio tai mindfulness, joilla tarkoitetaan suurinpiirtein samaa asiaa, on parhaimmillaan oman itsen kokemista ja ymmärtämistä osana maailmankaikkeutta, universumia ja sen lainalaisuuksia. Zen on osa jokapäiväistä elämää ja kaikkea arkista tekemistä. Tietoinen läsnäolo ja tietoinen tekeminen antavat elämään rauhaa ja tasapainoa, jota totisesti me kaikki tässä kiireisessä ja kaoottisessakin maailmassa tarvitsemme.

Zen on jokaiselle sitä, mikä kenellekin on tärkeää sisäisen rauhan ja universaalin ykseyden tunteen saavuttamiseksi.

Mitä on kissa?

Kissa on yksi luomakunnan hienoimpia ja samalla herkimpiä luomuksia. Meidän pitkä kehityshistoriamme on oiva esimerkki siitä kuinka luonto muovaa aistit ja kehon kaikkine toimintoineen tarkoituksenmukaiseksi ja samalla silmiä hivelevän kauniiksi kokonaisuudeksi. Henkisistä ominaisuuksista säihkyvä älymme ja luontainen vaatimattomuutemme ovat vallitsevia yleismaailmallisia kissamaisuuksia.

Kissojen sukukuntaan kuuluu tänä päivänä useita toinen toistaan upeampia lajeja. Osa kissakunnasta on pienikokoisia, esimerkiksi me kesykissat, jotka olemme enemmän tai vähemmän tiiviissä vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa.

Kesykissan lisäksi kissakuntaa edustaa usean eri lajin voimin joukko pienikokoisia villikissoja, jotka villeinä ja vapaina kissoittavat mantereita eri puolilla maapalloamme. Sukuumme kuuluu myös suurikokoisia uljaita kissaeläimiä, jotka poikkeuksetta lukeutuvat ns. villieläimiin.

Miten kissat liittyvät zeniin?

Meidän kissojen elämänfilosofia on olennaisesti zen-painotteista. Käytännössä se tarkoittaa ainakin näitä asioita:

yhteys luontoon
tietoinen läsnäolo ja hetkessä eläminen
tuomitsemattomuus ja hyväksyntä
keskittyminen olennaiseen
kehon ja mielen yhteys

Lue lisää siitä mitä kissat voivat opettaa ihmisille tietoisesta läsnäolosta .

Kissa tarttuu leluun ja teksti: carpe diem, joka viittaa aiheeseen kissat ja zen — ***Carpe diem – tartu hetkeen niin kuin kissa***

Kissa on luonnostaan zen

Jokainen meistä kissakansalaisista on on siis luonnostaan zen-tilassa. Aina.

Se tarkoittaa sitä, että emme turhaan hermoile tulevista haasteista tai vatvo menneitä kurjuuksia, vaan elämme tässä ja nyt ja keskitymme olennaiseen. Olennaista on pohjimmiltaan se, että koemme itsemme osana luonnon ja koko universumin suurta kokonaisuutta emmekä luule olevamme maailman napoja.

Aivan toinen asia on se, että moni meistä tietää ehdottomasti ja etuoikeutetusti olevansa keskipiste ihmisperheessään. Perheen napa, niin naukuakseni. Tämä on itse asiassa tavoittelemisen arvoinen olotila, joka ei ole lainkaan ristiriidassa zen-filosofian kanssa. Kun ulkoiset olosuhteet ovat kohdallaan, voi kissa rauhassa keskittyä sisimpäänsä. Muuhunkin kuin sen täyttämiseen maukkailla aterioilla.

Harmaa kissa istuu vihreän luonnon keskellä — ***Yhteys itseen, luontoon ja universumiin***

Ihminen ei luonnostaan hallitse zeniä…

… ja suurin osa ihmisistä ei kykene sitä oppimaankaan.

Niin kuin meille kissoille on luontevaa olla kehon ja mielen muodostama harmoninen kokonaisuus, niin ihmisille on luonteenomaista kehon ja mielen yhteyden puuttuminen.

Kautta kissojen ja ihmisten yhteisen historian olemme valitettavasti tulleet huomaamaan, että meidän kahden lajin elämänfilosofiat eivät kohtaa. Ihminen ei vaan kerta kaikkiaan osaa luonnostaan olla zen-tilassa. Jotkut harvat meditaatiota harjoittavat ihmisyksilöt saavuttavat ajoittain riittävän syvän zen-tilan kokeakseen hetkittäin sen ykseyden, joka meille kissoille on arkipäiväinen itsestäänselvyys.

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan siihen pysty. Huomattava osa ei ymmärrä edes pyrkiä siihen sisäisen rauhan, hyväksynnän ja lempeän tietoisuuden elämänasenteeseen ja -filosofiaan, joka meillä kissoilla on sisäsyntyistä perikissuutta.

Empiirisen tutkimuksen synkät tulokset

Ihmispentu syntyy tähän maailmaan rääkyen. Rääkyen se aikuistuttuaan tuo esille omaa kuviteltua erinomaisuuttaan. Sisimmässään rääkyen, vastentahtoisesti, se kohtaa väistämättömän kuoleman ymmärtämättä senkään sisintä olemusta.

Jokainen ihmisensä kanssa läheisessä suhteessa elävä kissa on varmasti käyttänyt lukemattomia hyviä tietoisen läsnäolon purrfulnesshetkiä yrittäen saada ihmisensä liittymään rauhalliseen zen-tilaan. Kutsuvasti kehräten ja pienen kehonsa lämpöä säteillen jokainen kissa on tehnyt parhaansa opastaakseen ihmisensä sisäisen tasapainon polulle.

Useimmiten turhaan.

Jo vuosituhansia sitten eläneet esi-kissamme ovat raportoineet turhautumistaan ihmistensä rajoittuneisuuteen ja mielenköyhyyteen, joka ilmenee kyvyttömyytenä liittää oma itsensä tietoisesti osaksi maailmankaikkeuden ajatonta rajattomuutta. Turhaan olemme sukupolvi toisensa jälkeen odottaneet ihmisen lajikehityksen hiljalleen johtavan ihmisten zen-kykyjen asteittaiseen kehittymiseen.

Myös nykypäivän kissa joutuu tunnustamaan oman tassuttomuutensa tässä asiassa siinä missä kissat tuhansien vuosien takaa. Ihmisen aivojen rakenne itse asiassa mahdollistaisi tasapainoisen elämän. Mutta ihmisten yhteiskunta ei tue kykyä saavuttaa sisäinen tasapaino luontevasti ja luonnollisesti ilman suuria ponnisteluja oman hallitsemattoman ja turhan sisäisen ajatushöpinän hetkelliseksi vaientamiseksi. Päinvastoin: ihmiset aivopestään uskomaan, että yhteiskunnallinen status, raha ja valta ovat onnellisen elämän tae. Stressi ja alitajuinen sisäinen tyytymättömyys nähdään luonnollisena seurauksena hyvästä elämästä. Miten harhaisia ihmiset ovatkaan!

Jos sinua ajaa suorituspakko
tee mieleesi välillä suorituslakko,
unohda ainainen suorituspaine,
hylkää turha puurtajan maine
ja nauti enemmän elämästä
ota enemmän irti hetkestä tästä.
Purrfulness, kissalorusofiaa

Meidän ei kuitenkaan kannata heittää toivoamme ja tuntea hakkaavamme häntää seinään. Olemme havainneet, että sentään jokunen harva ihmiskunnan edustaja aavistaa, että pinnan alla piilee jotain saavuttamisen arvoista. Ihmiskunta on ainakin jossain rajallisessa mielessä vielä kehityskelpoinen. Ehkä me voimme ohjata sen kehitystä oikeaan suuntaan.

Häntä pystyyn, kissakansa!

Rakastaako kissani minua?

Kissoja pidetään ylimielisinä ja itsekeskeisinä otuksina, jotka tuon taivaallista piittaavat ihmisestä muutoin kuin ruuan, lämmön ja hyvänäpidon tuottajina.

Rakastaako kissani minua? Luulen, että jokainen lemmikkikissan/-kissojen kanssa elävä ihminen on joskus miettinyt sitä. Mitä rakkaus on ja miten kissa osoittaa rakkautta ihmistä kohtaan jos ylipäätään sitä tuntee?

Rakkaudesta on tehty lukemattomia runoja, lauluja, elokuvia ja romaaneja ja se on aina ajankohtainen puheenaihe. Silti se on vaikeasti määriteltävä tunne tai tunnetila. Rakkaudesta ei ole yksiselitteistä ja kaiken kattavaa, kaikille ja kaikkiin sopivaa määritelmää. Tunteiden määrittely on ylipäätään vaikeaa eikä niiden tunteminen ja tunnistaminen itsessäkään ole aina mutkatonta ja selkeää.

Tieteellisen lähestymistavan mukaan rakkaus on biologinen reaktio, joka syntyy tiettyjen hormoneiden erittymisestä elimistöön. Rakkauden tunteeseen liittyviksi hormoneiksi tiedetään ”uutuudenviehätyksen ja jännityksen hormoni” dopamiini, ”kiintymyksen ja turvallisuuden hormoni” serotoniini ja ”kosketuksen ja kohtaamisen hormoni” oksitosiini, jotka ovat mielihyvähormoneja. Rakkaushan on mitä suurimmassa määrin kokonaisvaltaista mielihyvää.

Miten sinä määrittelisit rakkauden ja miten rakkautta osoitetaan? Minulle tulee rakkaudesta mieleen halu lähellä olemiseen ja koskettamiseen ja niistä tuleva hyvä mieli, yhdessä tekemisen ilo, huolenpito, myötäeläminen ja toisen kärsimyksen kokeminen omana kärsimyksenä.

Rakastaako kissani minua vai onko se itserakas hyväksikäyttäjä?

Kissoista ajatellaan varsin yleisesti, että ne eivät kiinny ihmiseen, vaan paikkaan ja että ne eivät välitä ihmisestä muutoin kuin ruuan ja hyvänäpidon tarjoajina. Usein kuullun käsityksen mukaan kissoja pidetään itsekkäinä ja itsekeskeisinä hyväksikäyttäjinä, jotka sietävät ihmistä vain oman mukavuutensa mahdollistajina. Epäilemättä kissa käytöksellään antaa helposti ymmärtää, että tuossa kuvauksessa on perää ja kissallisten ihmisten keskuudessa näitä piirteitä tuodaan korostetustikin esille ja niistä lasketaan leikkiä.

Minua väittivät häntyriksi,
liehittelijäksi moittivat
en vaan oikein tiedä miksi
haukkua minua koittivat.
Minä vain vähän laskelmoin
ja taitavasti manipuloin,
sillä tavoin itselleni
hyvät olot loin.
Kissalorusofiaa, Purrfulness

Yleisesti tunnistettu ja tunnustettu kissojen ominaisuus on tietynlainen itsenäisyys, joka ihmisistä voi näyttää itserakkaudelta. Kissaihmiset tietävät hyvin kuinka jotkut kissat osoittavat käytöksellään arvokkuutta ja suorastaan ylemmyydentuntoisuutta. Kissaihmisten keskuudessa tunnettu huumorilla sävytetty kuvaus kissan luonteesta ”Koiralla on omistaja, kissalla henkilökuntaa” sisältää aimo annoksen totuutta. Helposti asetumme kissan suhteen palvelijan asemaan ja pyrimme täyttämään pienen karvaterroristin oikut ja mielihalut. Kissaihmisten voidaan hyvällä syyllä sanoa olevan kissan tassun alla.

Koirat ihailevat meitä; kissat taas suhtautuvat meihin ylenkatseella.
Winston Churchill

Kissan ja ihmisen yhteiselon alkutaipaleella kissa ei hakeutunut ihmisen seuraan halusta ihmisen läheisyyteen. Polkumme saattoi yhteen hyötynäkökulma puolin ja toisin. Ihmisen läheisyydessä kissalla oli aivan uudenlainen saaliseläinten runsaudensarvi ja toisaalta kissa piti tuholaiset pois ihmisen ruokavarastoista. Pian kissan lämpöinen, hyvää tekevä kosketus ja kehräys sekä ihmistä viehättävä leikkisyys nousivat myös tärkeiksi asioiksi, jotka saivat ihmisen arvostamaan kissaa entistä enemmän ja kiintymään kissoihin yksilöinä.

Kissa sylissä en yhtään epäile rakastaako kissani minua. — **Molemminpuolinen hyväolo, rakkautta vai hyväksikäyttöä?**

Kissan ja ihmisen yhteinen taival enemmän tai vähemmän läheisinä kumppaneina on kestänyt yli 10 000 vuotta. Sinä aikana kesykissalle hyödylliset ominaisuudet ovat vahvistuneet ja yleistyneet ja tuloksena on nykyisin tuntemamme talon valtias/valtiatar. Kissat osaavat vedota ihmiseen ja vaatia itselleen hyvää. Ne arvostavat tiettyjä asioita elämässä ja me olemme valmiita tarjoamaan niille parasta saadaksemme nauttia niiden viehkeästä seurasta ja läheisyydestä. Edelleen siis hyötyä molemmin puolin!

Kuulkaa kissakansalaiset!
Ei teidän pidä olla alamaiset
älkää antako ihmisten määräillä,
saatte omianne rauhassa hääräillä.
Ihminen ei ole kissalle kuningas,
kissa on itsensä valtias.
Muistakaa kissat kaikkialla:
Pitäkää ihmiset tassun alla!
Kissalorusofiaa, Purrfulness

Onko kissalla tunteita?

”Monelle tutkijalle tämä on epärelevantti kysymys, sillä tieteessä eläinten tunteet on osoitettu jo hyvän aikaa sitten.” toteaa Joona Haarala Ylen tiedejutussa 24.5.2015.

Eläinten tunteita on tutkittu yhä enenevässä määrin sitä mukaa kuin kiinnostus eläinten ajatteluun ja tunteisiin on kasvanut ja aivotutkimus on mahdollistanut tunteiden ja ajattelun havainnoinnin myös aivotoimintana. ”Nisäkkäillä katsotaan nykyisin olevan useita perustunteita: yleisimmin sellaisiksi määritellään ilo, leikkisyys, hoiva ja sosiaalisuus, seksuaalisuus, pelko, aggressiivisuus ja suru.” (Tunteista tieteen valossa, Laura Uotila, Animaliamedia)

Eläinten tunteita tutkinut ja niiden tunne-elämästä kirjoittanut amerikkalaissyntyinen psykoanalyytikko Jeffrey Moussaieff Masson kertoo kirjassaan The Nine Emotional Lives of Cats (2002) (1) omista viidestä kissastaan ja muista tarkkailemistaan kissoista pohtien niiden tunne-elämää. Kirjan nimen mukaisesti hän tunnistaa kissoilla yhdeksän tunnetta tai psyykkistä tilaa: itserakkaus (narsistisuus), rakkaus, tyytyväisyys, kiintymys, mustasukkaisuus, pelko, viha, uteliaisuus ja leikkisyys.

Kissa -sosiaalinen vai yksineläjä?

Kissoja pidetään yleisesti yksineläjinä, niiden ei oleteta välittävän ihmisseuralaisistaan muutoin kuin hyötymismielessä ja usein niitä pidetään myös oman lajinsa, eli toisten kissojen suhteen torjuvina, jopa vihamielisinä.

Lukuisissa tutkimuksissa on selvitelty vapaasti elävien kissayhteisöjen kissojen sosiaalisia suhteita. Yksi ansioitunut kissojen tutkija on eläinten käyttäytymistä, kognitiota ja eläinten ja ihmisen välisiä suhteita tutkiva filosofian tohtori Kristyn Vitale, joka on yksin ja muiden tutkijoiden kanssa julkaissut useita tutkimuksia kissojen käyttäytymisestä, sosiaalisesta elämästä ja suhteista ihmisiin.

Tutkimuksessaan vapaana elävistä kissayhteisöistä (The Social Lives of Free-Ranging Cats) Vitale tarkkaili useita erilaisissa ympäristöissä eläviä kissayhteisöjä, jolla myös oli vaihtelevasti suhteita ihmisiin (kissoja esimerkiksi saatettiin ruokkia säännöllisesti ja joissain yhteisöissä ne myös saivat eläinlääkärin hoitoa tarvittaessa). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kissat ovat sosiaalisesti hyvin joustavia ja kissoilla on omien yhteisöjensä sisällä vakituisia ystävyyssuhteita. Samanlaisia tuloksia on saatu myös muissa vastaavissa tutkimuksissa.

Kissaystävykset nukkuvat yhdessä, ruokailevat yhdessä ja viettävät mielellään aikaa toistensa läheisyydessä. Sosiaalisuuden määrä vaihteli tutkituissa kissayhteisöissä: joissain yhteisöissä kissat olivat sosiaalisempia kuin toisissa.

Kuten meillä ihmisillä, myös kissoilla sosiaalisuus on yksilöllistä. Jotkin yksilöt viihtyvät enimmäkseen tai aina vain yksin kun taas toisilla on yksi tai useita vakituisia ystävyyssuhteita. Samanlainen vaihtelu on havaittavissa myös samassa taloudessa elävissä kotikissoissa: sosiaalisuus vaihtelee erakkoluonteista sosiaalisiin kaikkien kavereihin.

Kissan ihmissuhde – välinpitämättömyyttä, hyötynäkökulmaa,rakkautta…?

Kissojen väitetty välinpitämätön tai peräti manipuloiva hyötyasenne ihmistä kohtaan on laajasti tunnettu käsitys kissasta. Enemmän kuin faktoihin, se saattaa perustua vääränlaisiin tulkintoihin kissan käyttäytymisestä.

Kuten kissojen sosiaalisuutta, myös kissojen ja ihmisten välisiä suhteita on tutkittu yhä enenevässä määrin. Eräässä tutkimuksessa jo mainittu tohtori Vitale yhdessä eläinten käyttäytymistä tutkivien filosofian tohtoreiden Lindsay Mehrkamin ja Monique Udellin kanssa selvitti mitkä asiat ovat kissalle mieluisia ja siten palkitsevia. Palkitsevia asioita voidaan käyttää kissan motivoinnissa ja myös järjestettäessä kissalle mukavaa ja mielekästä ajankulua. Tutkimuksessa selvitettiin mitkä tekijät kiinnostavat kissaa eniten kun tarjolla on lelu, ruokaa, tuoksuja tai ihmiskontakti joko juttelevan, silittelevän tai kissan kanssa leikkivän ihmisen kanssa.

Tutkimuksessa oli mukana kotioloissa asuvia kissoja sekä eri eläinsuojissa asuvia kissoja.(2) Aluksi kissat saivat valita eri vaihtoehdoista mieleisensä lelun, ruuan ja kiinnostavimman tuoksun ja ihmiskontaktista joko juttelun, hyvänäpitämisen tai leikkimisen. Lopuksi selvitettiin minkä vaihtoehdon kissa valitsee kun sille on tarjolla mieluisa lelu, maittava ruoka, kiinnostava tuoksu ja ihmiskontakti (niille, jotka olivat osoittaneet arvostavansa leikkiä, oli tarjolla leikkikontakti ja vastaavasti hyvänäpitoa tai juttelua arvostaville oli tarjolla hyvänäpito- tai juttelukontakti).

Sekä kotona asuvista kissoista, että eläinsuojan asukeista selvästi suurin osa valitsi ihmiskontaktista parhaaksi leikkimisen ihmisen kanssa. Hyvänäpitämisen ja juttelun suosion välillä ei ollut suurta eroa. Testin viimeisessä osassa kissat saivat valita neljän erilaisen kohteen välillä (lelu, ruoka, tuoksu, ihminen). Puolet kissoista valitsi ensisijaisesti ihmiskontaktin ja toiseksi suosituin valinta oli ruoka.

Se, mikä kissaa kiinnostaa ja innostaa on yksilöllistä ja riippuu kissan perimästä, aiemmista kokemuksista ja kissan tilasta tutkimushetkellä (esimerkiksi nälkä ja vireystila). Tutkimuksen perusteella kuitenkin voidaan päätellä, että kissat yleisesti ottaen arvostavat ihmiskontaktia.

Rakastaako kissa?

Kissan kyvystä (ja halusta) rakastaa ihmistä voidaan olla montaa mieltä, mutta kissoja rakastavat ja kissojen kanssa asuvat ihmiset eivät varmaankaan kyseenalaista kissan rakkautta. Nettiä selatessa aiheesta löytyy paljon kirjoituksia puolesta ja vastaankin.

Mistä päättelemme, että kissat voivat rakastaa ihmistä? Sanoisin, että samoista asioista, joita ylipäätään pidämme rakkautena. Yksilöllisiä eroja käyttäytymisessä ja asioiden arvostamisessa on siinä missä ihmisilläkin. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että kissat haluavat kosketusta ihmiseltään ja tykkäävät nukkua ihmisensä vieressä tai päällä. Ne myös oleskelevat mielellään ihmisensä läheisyydessä ja hakeutuvat oman ihmisensä seuraan muulloinkin kuin halutessaan ruokaa tai huomiota.

Southamptonin yliopiston Antrosoologisen instituutin (3) (, joka myöhemmin muutti Bristolin yliopistoon) perustaja ja johtaja John Bradshaw toteaa kirjassaan Kissan mieli: ”… nykyisin on tieteellisesti hyväksyttävää selittää niiden [kissojen] käyttäytymistä ”ajatuksilla” ja ”tunteilla”, kunhan muistamme, että kissojen ajatusprosessit ja emotionaaliset elämät ovat huomattavasti erilaisia kuin meidän.”

Miten siis kissa tuntee sen tunteen, jota me kutsumme rakkaudeksi? Onko sillä väliä?

(1) Kirja on suomennettu nimellä Kissako tunteeton: Yhdeksän kissamaista tunnetta (Rasalas, 2003)

(2) Tutkimuksessa oli alkujaan 50 kissaa, puolet kodeista ja puolet eri eläinsuojista. Viisi kissoista (kaksi kotikissaa ja kolme eläinsuojakissaa) joutuivat keskeyttämään kokeen, koska kokivat sen epämiellyttäväksi. Kuusi (neljä kotikissaa ja kaksi eläinsuojakissaa) koko kokeen suorittaneista kissoista ei reagoinut testissä tarjottuihin kohteisiin, vaan olivat ”poissaolevia” ja usein katsoivat pois päin tarjotuista ärsykkeistä.

(3) Anthrozoology Institute at the University of Southampton, perustettu 1992, muutti University of Bristol:iin 2003

Seitemäs tassunaskel – tunnustele ja tunne tietoisesti

Ilman tuntoaistia emme tietäisi missä asennossa kehomme on ja miten sen eri osat liikkuvat. Kehontuntemusten tietoinen aistiminen kehittää keho-mieliyhteyttä.

Ota seitsemäs tassunaskel tietoisesti tunnustellen ja tietoisesti liikkuen. Tietoinen liikkuminen on erinomainen ankkuri hetkeen ja se kehittää keho-mieliyhteyttä, joka on tärkeä ehjän ja tasapainoisen kokonaisuuden ylläpitäjä.

Keho ja mieli toimivat molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa ja kehon tuntemukset ovat tärkeä osa ehjää, tuntevaa ja kokevaa mieltä. Meillä ihmisillä on taipumus ajatella ja kokea keho ja mieli erillisinä ihmisyytemme osina.

Keholla ja mielellä on kaksisuuntainen keskusteluyhteys

Kehon ja mielen yhteydessä emme harjoittelemallakaan yllä samalle tasolle kuin kissa, jonka keho ja mieli ovat luontevasti ja luonnollisesti yhtä. Kissalla on erinomainen kehoaisti ja esimerkiksi sen kehontuntoon perustuva tasapainoaisti on suorastaan ilmiömäinen. Se mahdollistaa kissan notkean ja varman liikkumisen vaikeissakin paikoissa. Kissat hipsuttelevat näennäisen huolettomasti kapeilla aidoilla, kiipeilevät puissa ja ilmestyvät katoille mitä mutkikkaimpia reittejä pitkin.

Kissa tasapainoilee taitavasti auton sivupeilin päällä — ***Kissa on oikea tasapainotaituri***

Lue myös mitä Kuudes tassunaskel kertoo tietoisesta katsomisesta ja näkemisetä osana lempeää ja luonnollista tietoista läsnäoloa.

Silittämisen nautinto

Sisäinen tuntoaistisi välittää kaiken aikaa tietoa kehosi tilasta, asennosta ja liikkeistä. Ulkoinen tuntoaisti sijaitsee iholla ja se puolestaan välittää signaaleja aktiivisesta ja passiivisesta koskettamisesta, eli siitä, kun sinä kosketat jotakin ja siitä, kun jokin koskettaa sinua. Koskettaminen on tärkeä osa ihmisten välistä kanssakäymistä ja myös sinun ja kissasi välistä kanssakäymistä.

Oikeanlainen koskettaminen vaikuttaa rauhoittavasti ja antaa turvallisuuden ja mielihyvän tunteita. Silittäminen ja silitettävänä oleminen aktivoi aivoissa tunnekokemuksia säätelevää aivojen osaa, aivosaarta.

Silittäminen muistuttaa esimerkiksi kissan harjoittamaa turkin nuolemista ja suurin osa kissoista nauttiikin silittelystä. Jotkut kissat puolestaan eivät voi sietää silittämistä ja palkitsevat hyvää tarkoittavan silittävän käden napakalla piikkivitosella.

Silittämistä karttavat kissatkin yleensä nauttivat jonkinlaisesta kosketuksesta – rapsuttelusta oikeista paikoista, puskemisesta tai vaikka painautumisesta tiiviisti ihmisen kehoa vasten.

Kissan tuntoaisti

Kissalla on herkkä tuntoaisti ja sen herkkyys vaihtelee kehon eri osissa. Erityisen tuntoherkkiä ovat tassut ja kissa onkin varsin näppärä käyttämään tassujaan monenlaisessa tekemisessä. Tassut aistivat maaperän värähdyksiä jopa suorastaan yliluonnollisen herkästi. Joskus kissan tassujen tuntoaisti voikin selittää tilanteita, joissa kissa näyttäisi tietävän jotain yliluonnollisen aistin avulla. Kissan polkuanturat aistivat maasta jopa hiiren liikkumisen aiheuttamia pikkuruisia värähtelyitä siinä missä myös alkavan maanjäristyksen tai tulivuorenpurkauksenkin.

Kissan tassunaskel on tunteva. Kuvassa kissan herkkä tassu. — ***Kissan tassut ovat erittäin herkät***

Kissan viiksiä on myös katin ”konteissa”

Kissan tuntoaistissa keskeisiä ovat myös nenä ja viikset. Herkkä nenä aistii lämpötilaerot asteen tarkkuudella ja viikset ovat tärkeitä tuntokarvoja. Viikset kompensoivat kissan epäterävää lähinäköä ja ne kertovat esimerkiksi ahtaan tilan koon, havaitsevat pilkkopimeässäkin esteet ja paikanavat saaliin tarkan sijainnin sekä luotaavat sen koon.

Useimmilla kissoilla on viiksimäisiä tuntokarvoja lisäksi jaloissaan, etujalkojen nilkoissa. Nämä tuntokarvat tunnustelevat kissan kulkureittiä. Tuntokarvoja on myös kissan kehossa siellä täällä. Voidaan sanoa, että kissan monipuoliset tuntokarvat auttavat sitä ”näkemään” pimeässä.

Seitsemäs tassunaskel on tunnusteleva ja tunteva

Seitsemäs tassunaskel herkistää tuntoaistia ja kehittää mielen ja kehon välistä yhteyttä. Voit herkistää tuntoaistiasi harjoittamalla sitä tietoisesti. Kuten yleensäkin purrfulness-harjoituksissa, niin myös tuntoaistia stimuloivissa harjoituksissa sinun kannattaa aloittaa harjoitus hengittämällä hetken ajan tietoisesti. Sillä tavalla aivosi virittyvät tietoiseen läsnäoloon ja tietoiseen aistimiseen.

Voit käyttää tunnustelumeditaatiossa mitä tahansa kehosi osaa: sormia, varpaita, nenää, huulia – parasta on käyttää kosketusaistille herkkiä kehosi osia. Tunnustele erilaisia pintoja: karkeita, pehmeitä, kylmiä, lämpimiä – kaikkea mitä läheltäsi löytyy. Erityisen antoisaa tunnusteleminen on luonnossa, jossa koskettelun kohteita on loputtomasti. Voit tunnustella puiden runkoja, lehtiä, sammalta, heiniä, varpuja, kiviä, vettä… Anna aivojesi keskittyä ainoastaan tuntoaistin tuoman informaation vastaanottamiseen, älä mieti ja analysoi tuntemuksiasi.

Älä unohda kehontuntemusten tietoista tunnustelua. Voit varastaa itsellesi pienen hetken hyväätekevää tietoista läsnäoloa esimerikiksi istuessasi bussissa tai hammaslääkärin odotushuoneessa, jossa pieni meditaatiohetki tekee hyvää erityisesti jos jännität hammaslääkärikäyntiä.

Hengitä muutama kerta tietoisesti, aisti hengityksen aikaansaamat tuntemukset kehossasi ja siirrä sitten aistiminen siihen miltä kehosi eri osissa tuntuu. Miltä tuntuu penkki takapuolesi ja reisiesi alla, miltä selkänoja selkääsi vasten ja lattia jalkojasi vasten. Hengitä rauhallisesti ja anna aistimusten vallata koko mielesi. Olet tuntoaistisi tietoisen huomioimisen kautta läsnä hetkessä ja aivosi saavat terveellisen ja hyvää tekevän lepohetken.

Liikemeditaatio

Paitsi aina liikkuessasi ja tehdessäsi jotain, voit harjoittaa tietoista kehontuntemusta myös liikemeditaation eli tietoisen läsnäolon joogan avulla. Kissamainen tietoisen läsnäolon jooga ei haasta sinua venymään ja taipumaan hankaliin asentoihin, vaan se opastaa sinut tunnustelemaan liikettä ja kehontuntemuksia lempeästi, omaa kehoasi kunnellen ja kunniottaen.

Ohjeet kissamaisen tietoisen läsnäolon joogaan löydät kirjasta Purrfulness, kissamainen mindfulness – Yhdeksän tassunaskelta tietoiseen läsnäoloon. Itse olen ottanut kissamaisen tietoisen läsnäolon joogan päivittäiseksi harjoitukseksi. Teen sen kaksi – kolme kertaa perätysten, sen jälkeen suon itselleni hetken keskittymistä vain nauttimaan joogan tuomasta hyvästä, seesteisestä olosta.

Seitsemäs tassunaskel kissan kanssa

Koskettamisella on tärkeä merkitys sinun ja kissasi välisessä vuorovaikutuksessa. Koskettelette toisianne lukuisissa eri tilanteissa ja monin eri tavoin. Pienikin hetki tietoista läsnäoloa tekee sinulle hyvää ja niitä pieniä ”tartu hetkeen” -purrfulnesstuokioita voit viettää aina kun koskettelet kissaasi.

Kun silität kissaa, voit keskittää huomiosi siihen, miltä koskettaminen tuntuu. Tunne jokainen kätesi aistimus, jonka kissan pehmeä karva tarjoaa. Tunnustele kissan korvia, tassuja, häntää, viiksiä.

Kirja Purrfulness, kissamainen mindfulness - Yhdeksän tassunaskelta tietoiseen läsnäoloon

Purrfulness, kissamainen mindfulness – Yhdeksän tassunaskelta tietoiseen läsnäoloon antaa sinulle paljon vinkkejä siitä kuinka voit harjoittaa tietoista läsäoloa tunnustelemalla ja tuntemalla ja kuinka voit hyödyntää kissan kanssa tarjoutuvia tartu hetkeen -tilanteita tuntemalla tietoisesti.