mindfulness Archives · Purrfulness

Käsite ihminen ja zen on outo ja epäuskottavakin verrattuna meille kaikille tuttuun ja jokapäiväiseen ilmiöön: kissat ja zen. Tässä julkaisussa valotetaan hieman tämän kahta lajia toisistaan erottavan syvän kuilun ilmenemistä.

Tutustu myös aiempiin kissatieteellisiin julkaisuihin, esim. ihmisen kognitiiviset ja motoriset kyvyt kyseenalaistavaan hepulointi-, kiipeily- ja hiirestyskykyyn keskittyvään julkaisuun: Havaintoja ihmisestä

Kissat ja zen

Ennen varsinaista kissatieteellisen ihmisten zen-kykyä – vai pitäisikö naukua: kyvyttömyyttä – käsittelevän tutkimuksen tulosten esittelyä on hyvä lyhyesti naukaista tutkimuksen lähtökohdat ja käsitteet.

Mitä on zen?

Usein luullaan, että zen liittyy vain uskontoon, mutta vaikka se onkin olennainen osa kiinalaista buddhismia, sen ei tarvitse olla sitä. Se on meditaatiota, toisaalta kääntymistä omaan sisäiseen itseen ja toisaalta tietoista läsnäoloa ja kaiken olevaisen havainnointia.

Zen, meditaatio tai mindfulness, joilla tarkoitetaan suurinpiirtein samaa asiaa, on parhaimmillaan oman itsen kokemista ja ymmärtämistä osana maailmankaikkeutta, universumia ja sen lainalaisuuksia. Zen on osa jokapäiväistä elämää ja kaikkea arkista tekemistä. Tietoinen läsnäolo ja tietoinen tekeminen antavat elämään rauhaa ja tasapainoa, jota totisesti me kaikki tässä kiireisessä ja kaoottisessakin maailmassa tarvitsemme.

Zen on jokaiselle sitä, mikä kenellekin on tärkeää sisäisen rauhan ja universaalin ykseyden tunteen saavuttamiseksi.

Mitä on kissa?

Kissa on yksi luomakunnan hienoimpia ja samalla herkimpiä luomuksia. Meidän pitkä kehityshistoriamme on oiva esimerkki siitä kuinka luonto muovaa aistit ja kehon kaikkine toimintoineen tarkoituksenmukaiseksi ja samalla silmiä hivelevän kauniiksi kokonaisuudeksi. Henkisistä ominaisuuksista säihkyvä älymme ja luontainen vaatimattomuutemme ovat vallitsevia yleismaailmallisia kissamaisuuksia.

Kissojen sukukuntaan kuuluu tänä päivänä useita toinen toistaan upeampia lajeja. Osa kissakunnasta on pienikokoisia, esimerkiksi me kesykissat, jotka olemme enemmän tai vähemmän tiiviissä vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa.

Kesykissan lisäksi kissakuntaa edustaa usean eri lajin voimin joukko pienikokoisia villikissoja, jotka villeinä ja vapaina kissoittavat mantereita eri puolilla maapalloamme. Sukuumme kuuluu myös suurikokoisia uljaita kissaeläimiä, jotka poikkeuksetta lukeutuvat ns. villieläimiin.

Miten kissat liittyvät zeniin?

Meidän kissojen elämänfilosofia on olennaisesti zen-painotteista. Käytännössä se tarkoittaa ainakin näitä asioita:

yhteys luontoon
tietoinen läsnäolo ja hetkessä eläminen
tuomitsemattomuus ja hyväksyntä
keskittyminen olennaiseen
kehon ja mielen yhteys

Lue lisää siitä mitä kissat voivat opettaa ihmisille tietoisesta läsnäolosta .

Kissa tarttuu leluun ja teksti: carpe diem, joka viittaa aiheeseen kissat ja zen — ***Carpe diem – tartu hetkeen niin kuin kissa***

Kissa on luonnostaan zen

Jokainen meistä kissakansalaisista on on siis luonnostaan zen-tilassa. Aina.

Se tarkoittaa sitä, että emme turhaan hermoile tulevista haasteista tai vatvo menneitä kurjuuksia, vaan elämme tässä ja nyt ja keskitymme olennaiseen. Olennaista on pohjimmiltaan se, että koemme itsemme osana luonnon ja koko universumin suurta kokonaisuutta emmekä luule olevamme maailman napoja.

Aivan toinen asia on se, että moni meistä tietää ehdottomasti ja etuoikeutetusti olevansa keskipiste ihmisperheessään. Perheen napa, niin naukuakseni. Tämä on itse asiassa tavoittelemisen arvoinen olotila, joka ei ole lainkaan ristiriidassa zen-filosofian kanssa. Kun ulkoiset olosuhteet ovat kohdallaan, voi kissa rauhassa keskittyä sisimpäänsä. Muuhunkin kuin sen täyttämiseen maukkailla aterioilla.

Harmaa kissa istuu vihreän luonnon keskellä — ***Yhteys itseen, luontoon ja universumiin***

Ihminen ei luonnostaan hallitse zeniä…

… ja suurin osa ihmisistä ei kykene sitä oppimaankaan.

Niin kuin meille kissoille on luontevaa olla kehon ja mielen muodostama harmoninen kokonaisuus, niin ihmisille on luonteenomaista kehon ja mielen yhteyden puuttuminen.

Kautta kissojen ja ihmisten yhteisen historian olemme valitettavasti tulleet huomaamaan, että meidän kahden lajin elämänfilosofiat eivät kohtaa. Ihminen ei vaan kerta kaikkiaan osaa luonnostaan olla zen-tilassa. Jotkut harvat meditaatiota harjoittavat ihmisyksilöt saavuttavat ajoittain riittävän syvän zen-tilan kokeakseen hetkittäin sen ykseyden, joka meille kissoille on arkipäiväinen itsestäänselvyys.

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan siihen pysty. Huomattava osa ei ymmärrä edes pyrkiä siihen sisäisen rauhan, hyväksynnän ja lempeän tietoisuuden elämänasenteeseen ja -filosofiaan, joka meillä kissoilla on sisäsyntyistä perikissuutta.

Empiirisen tutkimuksen synkät tulokset

Ihmispentu syntyy tähän maailmaan rääkyen. Rääkyen se aikuistuttuaan tuo esille omaa kuviteltua erinomaisuuttaan. Sisimmässään rääkyen, vastentahtoisesti, se kohtaa väistämättömän kuoleman ymmärtämättä senkään sisintä olemusta.

Jokainen ihmisensä kanssa läheisessä suhteessa elävä kissa on varmasti käyttänyt lukemattomia hyviä tietoisen läsnäolon purrfulnesshetkiä yrittäen saada ihmisensä liittymään rauhalliseen zen-tilaan. Kutsuvasti kehräten ja pienen kehonsa lämpöä säteillen jokainen kissa on tehnyt parhaansa opastaakseen ihmisensä sisäisen tasapainon polulle.

Useimmiten turhaan.

Jo vuosituhansia sitten eläneet esi-kissamme ovat raportoineet turhautumistaan ihmistensä rajoittuneisuuteen ja mielenköyhyyteen, joka ilmenee kyvyttömyytenä liittää oma itsensä tietoisesti osaksi maailmankaikkeuden ajatonta rajattomuutta. Turhaan olemme sukupolvi toisensa jälkeen odottaneet ihmisen lajikehityksen hiljalleen johtavan ihmisten zen-kykyjen asteittaiseen kehittymiseen.

Myös nykypäivän kissa joutuu tunnustamaan oman tassuttomuutensa tässä asiassa siinä missä kissat tuhansien vuosien takaa. Ihmisen aivojen rakenne itse asiassa mahdollistaisi tasapainoisen elämän. Mutta ihmisten yhteiskunta ei tue kykyä saavuttaa sisäinen tasapaino luontevasti ja luonnollisesti ilman suuria ponnisteluja oman hallitsemattoman ja turhan sisäisen ajatushöpinän hetkelliseksi vaientamiseksi. Päinvastoin: ihmiset aivopestään uskomaan, että yhteiskunnallinen status, raha ja valta ovat onnellisen elämän tae. Stressi ja alitajuinen sisäinen tyytymättömyys nähdään luonnollisena seurauksena hyvästä elämästä. Miten harhaisia ihmiset ovatkaan!

Jos sinua ajaa suorituspakko
tee mieleesi välillä suorituslakko,
unohda ainainen suorituspaine,
hylkää turha puurtajan maine
ja nauti enemmän elämästä
ota enemmän irti hetkestä tästä.
Purrfulness, kissalorusofiaa

Meidän ei kuitenkaan kannata heittää toivoamme ja tuntea hakkaavamme häntää seinään. Olemme havainneet, että sentään jokunen harva ihmiskunnan edustaja aavistaa, että pinnan alla piilee jotain saavuttamisen arvoista. Ihmiskunta on ainakin jossain rajallisessa mielessä vielä kehityskelpoinen. Ehkä me voimme ohjata sen kehitystä oikeaan suuntaan.

Häntä pystyyn, kissakansa!

Kaikille meille sanonta ”kissalla on yhdeksän henkeä” on varmaankin tuttu. Mistä tämä laajalti tunnettu myytti kissan yhdeksästä hengestä on syntynyt? Muun muassa sitä pohditaan kirjassa Purrfulness, kissamainen mindfulness – Yhdeksän tassunaskelta tietoiseen läsnäoloon. Kirjan yhdeksän tassunaskelta perustuvat niihin kissamaisiin ominaisuuksiin, joiden ansiosta käsitys kissan yhdeksästä hengestä on syntynyt.

Kissan sitkeys on myytin taustalla

Kissat ovat tunnettuja sitkeydestään ja sinnikkyydestään ja se onkin synnyttänyt vanhan ja laajasti tunnetun myytin kissan yhdeksästä hengestä.

Kissalla on todellakin erinomainen setti upeita kissamaisia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sinnikkään selviytyjän, todellisen elämäntaistelijan. Kissa on vuosimiljoonien saatossa kehittynyt pieneksi, sitkeäksi pedoksi, joka selviytyy vaikeissakin oloissa ja sen paranemiskyky on myös vailla vertaa nisäkkäiden keskuudessa. Kissa ei sentään kasvata itselleen uutta raajaa menettämänsä tilalle, kuten jotkin liskot ja ns. alemmat eläimet tekevät, mutta kissan kyky parantua esimerkiksi luunmurtumista on suorastaan hämmästyttävä. Selitys siihen löytyy kehräyksestä.

Vaikka kissa onkin taistelija ja selviytyjä, se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisi hyväksyttävää hylätä kissa ja jättää se selviytymään omillaan. Kissan itsensäparantamis- ja itseparantumiskyky ei myöskään oikeuta jättämään loukkaantunutta tai sairasta kissaa vaille asianmukaista hoitoa. Valitettavasti nämä erittäin ikävät ja tuomittavat, moraalin ja eläinsuojelulainkin vastaiset teot ovat osittain seurausta juuri kissan erinomaisesta selviytymiskyvystä. Se on harhauttanut ihmisiä jopa pitämään näitä tekojaan hyväksyttyinä.

Ihaillaan ja arvostetaan, kunnioitetaan ja rakastetaan noita upeita eläimiä, jotka voivat opettaa meille paljon siitä, kuinka voimme elää tasapainoisesti vailla stressiä ja löytää elämästä hyviä asioita joka hetki! Pidetään hyvää huolta noista verrattomista tassuterapeuteistamme ja parantajavelhoistamme!

Kissa sängyllä — Pidetään huolta ja rakastetaan

Ensimmäinen tassunaskel – hengitys

Ensimmäinen tassunaskel tietoisen läsnäolon ja oman itsen sisäisen kehittymisen polulla on hengitys. Hengittäminen on itsestään selvyys, mutta ei ole samantekevää kuinka hengität. Hengityksellä on suora yhteys mieleesi ja kehoosi. Hengityksellä pystyt sekä rentouttamaan ja rauhoittamaan, että aktivoimaan ja kiihdyttämään mielesi ja kehosi. Luonnollinen hengitys on sitä, että hengität tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisesti. Niin kissatkin tekevät.

Hengityksen huomioiminen on meditaation peruselementti ja siihen kiteytyy tietoisen läsnäolon perusajatus: kun huomiosi on tässä hetkessä, et stressaa itseäsi murehtimalla jotakin aiemmin tapahtunutta tai tulevaa tapahtumaa.

Hengitys on ankkuri hetkeen: kun huomiosi on hengityksessä, se on tässä hetkessä, sillä hengitys tapahtuu juuri nyt.

Hengitä tietoisesti, ole hetkessä läsnä. Tunne, että tämä hetki on hyvä!

Tietoinen hengittäminen on sitä, että keskityt huomioimaan hengityksesi. Hengityksessä voi huomioida montaa eri asiaa erikseen ja yhtäaikaa. Huomioi miten ilma kulkee sieraimissasi sisään ja ulos, miltä ilmavirta sieraimissa tuntuu. Huomioi kuinka ilma kulkee nielussasi henkitorveen – sisään ja ulos. Huomioi kuinka ilma kulkee keuhkoputkissasi ja kuinka keuhkosi täyttyvät ja tyhjenevät ilmasta. Huomioi kuinka rintakehäsi laajenee ja supistuu hengityksen tahdissa. Huomioi kuinka palleasi liikkuu hengityksen tahdissa. Kuuletko hengityksesi äänen?

Ensimmäinen tassunaskel – aloita pienestä!

Aivoterveyden tutkimus on kehittynyt viime vuosina nopeasti ja aivotutkijoiden sanoma on yksiselitteinen: aivot tarvitsevat taukoja. Kiireisen työpäivän lomassa voit antaa aivoillesi tauon hengittämällä muutaman kerran tietoisesti. Odotatko joskus kopioita tai tulosteita koneen vieressä? Odotatko joskus kahviautomaatilla kupin täyttymistä? Käytä odotusaika hyväksesi hengittämällä tietoisesti muutaman hengenvedon verran.

Hengitä tietoisesti muutaman hengenvedon verran!

Jos et ole aiemmin harjoittanut mindfulnessia, sinun voi olla vaikea keskittyä hengitykseen kauempaa kuin parin hengenvedon ajan. Se riittää! Älä vaadi itseltäsi liikaa. Jo muutama tietoinen hengitys pysäyttää ajatuksesi ja vähentää stressiä. Aivosi keskeyttävät puurtamisen hetkeksi ja saavat kaipaamansa tauon. Aivot eivät ole kehittyneet työskentelemään tauotta paineen alaisena. Ne tarvitsevat lepotaukonsa, jotta pystyisivät taas työskentelemään tehokkaasti.

Ärsyttääkö sinua seistä kaupassa kassajonossa? Sen sijaan, että keskittyisit manaamaan jonottamista ja ruokkimaan ärsytystä, voit käyttää hyväksesi tilaisuuden lepuuttaa aivojasi ja piristyä tai rauhoittua sen mukaan mikä sinulle sillä hetkellä on tarpeen hengittämällä tietoisesti. Sinun ei tarvitse sulkea silmiäsi tai tehdä mitään muutakaan, mikä voisi kiinnittää kanssakärsijöidesi huomion sinuun. Seisot vain tanakasti maahan ankkuroituneena ja hengität normaalisti, mutta teet sen tietoisesti hengitykseesi keskittyen.

Kun haluat hengittää tietoisesti hieman pidempään kuin muutaman hengenvedon verran, huomaat kuinka vaikeaa on pitää huomio hengityksessä. Muista, että kun huomaat, että et keskitykään hengitykseen, vaan ajatteletkin jotain muuta, se ei tarkoita että olisit epäonnistunut. Se vain kertoo siitä, että aivosi toimivat normaalilla tavalla. Niin ne nimittäin toimivat: tuovat sinulle ajatuksia pyytämättä silloinkin, kun et niitä haluaisi. Silloin sinä vain toteat: aha, ajattelen – ja siirrät huomion takaisin hengitykseen. Ja olet onnistunut: olet huomannut ajattelevasi ja palauttanut huomion takaisin hengitykseen. Hetkeksi. Onneksi olkoon!

Hengitä kissan kanssa

Ensimmäinen tassunaskel kissan kanssa. Miten otat kissan mukaan tietoiseen hengittämiseen?

Tietoisessa läsnäolossa olennaista on se, että huomiosi on jossain, mikä tapahtuu juuri nyt. Huomiosi voi olla myös kissan hengityksessä. Kun kissa on lähelläsi, voit keskittää huomiosi siihen kuinka se hengittää. Huomioi hengityksen rytmi, huomioi kuinka kissan pieni keho liikkuu hengityksen tahdissa. Kuuletko kuinka ilma kulkee sen kurkussa ja sieraimissa? Kehräys on myös osa hengitystä, kuuntele kehräystä osana hengityksen tarkkailua.

Ensimmäinen tassunaskel - kissa sylissä tarjoaa mahdollisuuden kissan hengityksen huomioimiseen.

Siirrä välillä huomio omaan hengitykseesi – ja taas takaisin kissan hengitykseen. Hengitelkää yhdessä.

Purrfulness - kissamainen mindfulness -kirjan kansi — Kirja kissamaisesta tietoisesta läsnäolosta

Avainsana: mindfulness

Kissat ja zen vs. ihminen ja zen – kissatieteellinen julkaisu