toukokuu 2023 · Purrfulness

Somen kissaryhmät ovat tavattoman suosittuja. Ryhmiä on paljon ja yhdessä tai useammissa ryhmissä jäsenenä olevien kissarakkaiden ihmisten määrä ja kirjo on suuri. Olen joskus miettinyt miten somen kissaryhmät ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen kissaansa.

***Luoti ja Pörri (kuva Hanna Suuronen)***

Seuraava on kertomus kissaryhmän vaikutuksesta Urkki-kissan (nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi) ja hänen Emäntänsä elämään.

Urkin Emäntä liittyy Kissaryhmään

Emäntä on hiljattain alkanut seikkailla facebookissa lueskellen erilaisten avointen sivujen julkaisuja . Hänellä on facebookissa joitain kavereita, tuttuja ja puolituttuja. Heidän julkaisujaan on mukava lueskella ja itse hän laittaa melkein joka päivä seinälleen jonkin kuvan ja päivän mietelauseen tai kertoo lyhyesti omasta päivästään. Se on mukavaa, mutta sen lisäksi hän haluaa löytää jonkin ryhmän, johon hän voisi liittyä ja josta hän löytäisi samanhenkisiä ihmisiä. Hän kaipaa kuulumista johonkin ryhmään, hän haluaa samastua.

Emäntä ei harrasta käsitöitä, kuntoilua eikä puutarhanhoitoa – ei ainakaan niin paljon, että osaisi keskustella niistä aiheista ryhmässä. Hän ei oikeastaan harrasta mitään ja se onkin yksi syy siihen, että hän tuntee tarvetta löytää jotain sisältöä elämäänsä. Emäntä ei oikeastaan halua alkaa varsinaisesti harrastaa mitään uutta, hän on siihen aivan liian mukavuudenhaluinen ja kotona viihtyvä.

Emäntä huomaa facekaverinsa seinällä tämän jakaneen julkaisunsa Kissaryhmään. Julkaisussa on kuva kaverin kahdesta raidallisesta kissasta ja tekstissä hän kertoo kuinka yksinäistä hänellä olisi jos eivät rakkaat karvakaverit olisi hänen seuranaan. Kissaryhmä! Onhan Emännälläkin kissa, Urkki!

Emäntää jännittää hiukan, mutta innoissaan hän laittaa liittymispyynnön sopivalta vaikuttavaan ryhmään. Heti saatuaan tiedon ryhmään pääsystä hän laittaa sinne ensimmäisen postauksensa ja liittää siihen jouluaattona ottamansa kuvan Urkista. Emännän kännykässä ei ole paljoa kuvia Urkista ja juuri nyt Urkki on omilla teillään, joten hän tyytyy ensimmäiseen löytämäänsä kuvaan.

Kiitos ryhmään pääsystä. Täällä on ihania kisuja. Minun kisuni nimi on Urkki.

Postaus saa nopeasti paljon tykkäyksiä ja tervetulotoivotuksia. Se tuntuu hyvältä.

Urkki tarvitsee syntymäpäivän

Emäntä ihastelee ja laittaa tykkäyksiä Kissaryhmän julkaisuihin. Niin söpöjä kissoja ja niin herttaisia, rakastavia tekstejä kissoista. Tänään on näköjään monen kissan syntymäpäivä. Onko kissoilla syntymäpäivät? Tietysti jokainen kissa on syntynyt jonain päivänä, mutta kuka niistä niin tarkkaan tietää. Ei Emäntä ainakaan tiedä Urkin syntymäpäivää.

Urkki ei tullut Emännälle aivan pienenä pentuna. Urkki oli alkujaan Elli-tädin kissa. Elli-täti oli kuollut ja koska Emäntä oli Elli-tädin ainoa sukulainen, hänelle jäi huolekseen Elli-tädin jäämistöstä huolehtiminen. Jäämistöön kuului myös Urkki.

Emäntä ei ensin aikonut ottaa Urkkia omakseen, vei sen vain kotiinsa tilapäisesti kunnes löytäisi sille uuden kodin. Mutta tilapäinen vierailu venyi venymistään kun Emäntä ei saanut tehtyä kodinetsintäasialle mitään. Niinpä Urkki vain jäi. Ei siitä ole paljoa vaivaa. Oikeastaan siitä on hyötyä, sillä se pyydystää peltomyyriä ja hiiriä, jotka muuten pyörisivät Emännän omakotitalon nurkissa ja tuppaisivat sisällekin. Urkki kulkee ulkona omia aikojaan, syö ja nukkuu sisällä. Tulee välillä lähelle ja Emäntä silittelee sitä, pitääpä joskus sylissäänkin. Niin heille on kehittynyt jonkinlainen hieman etäinen kiintymyssuhde, joka näyttää tyydyttävän molempia.

Emäntää hävettää. Ei hän voi ryhmässä tunnustaa, ettei tiedä Urkin syntymäpäivää. Urkille pitää saada syntymäpäivä. Minkä ikäinen Urkki onkaan? Elli-täti oli kuollut kuusi vuotta sitten, kuinka kauan Urkki oli silloin ollut Ellillä? Urkki oli vielä aika nuori muuttaessaan Emännän luokse.

Urkki saa syntymäpäivän

Emäntä selailee Elli-tädin valokuva-albumia yrittäen löytää Urkin pentukuvia. Urkista on hyvin vähän kuvia kaiken kaikkiaan. Urkista ei oikeastaan ole lainkaan kuvia, mutta joissain kuvissa Urkki sentään näkyy. Tuossa se nukkuu sohvalla Elli-tädin ystävättärien välissä joillain kahvikutsuilla. Tuossa se istuu kahvipöydän alla pihalla, kun Ellin ystävättäret skoolaavat ehkä Juhannuksen kunniaksi.

Viimein löytyy kuva, joka voi selventää asiaa. Urkki istuu ikkunalaudalla Elli-tädin 85-vuotis-syntymäpäivänä otetussa kuvassa. Siitä on seitsemän vuotta. Urkki näyttää vielä vähän keskenkasvuiselta. Se on siinä varmasti noin vuoden ikäinen, kyllä vaan. Urkki on siis kahdeksanvuotias, päättelee Emäntä. Entä syntymäpäivä? Sen olisi kiva olla nyt pian, jotta hän pääsisi postaamaan siitä ryhmään. Sen pitäisi olla helppo muistettava. Viikon kuluttua on kesäkuun ensimmäinen päivä, eikö se sopisi Urkin syntymäpäiväksi?

Niin Urkki saa syntymäpäivän ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä Emäntä postaa Kissaryhmään.

Rakas Urkki tänään 8 v. Onnea pieni karvainen kaverini! Ilman sinua olisi elämäni yksinäistä.

Postaus saa paljon tykkäyksiä ja Urkkia onnitellaan kovasti. Emännällä on hyvä mieli. Hän on ostanut Urkille kuivattua kanan sydäntä juhlapäivän kunniaksi. Synttäripostauksessa on kuva Urkista syömässä synttäriherkkua.

(Oikeasti Urkki on 10-vuotias. Urkin syntymäpäivä olisi kyllä selvinnyt Elli-tädin lipastossa olleesta Urkin terveyskortista, mutta se oli muiden turhien papereiden mukana hävitetty.)

Urkista tulee valvotusti ulkoileva

Emäntä on innostunut postaamaan Kissaryhmään Urkin elämästä. Sen vuoksi hänen on otettava paljon kuvia Urkista.

Emäntä on lukenut Kissaryhmän postauksia, joissa vellovat mielipiteet ja lentelevät sanalliset myrkkynuolet vapaasti ulkoilevien ja hihnassa/tarhassa ulkoilevien tai vallan ulkoilemattomien kissojen omistajien välillä. Emäntä, joka on koko ikänsä asunut maalla, ei voi käsittää kissan pitämistä tarhassa tai hihnassa. Kissat ovat aina ulkoilleet itsenäisesti, kulkeneet omia polkujaan, pitäneet hiiret poissa taloista ja ulkorakennuksista.

Emäntä ei halua ärsyttää kumpaakaan mielipidettä edustavia ryhmäläisiä. Hän miettii miten välttäisi aiheuttamasta ärhäköitä reaktioita. Vihdoin hän keksii sen ja laittaa postauksen, jonka kuvassa Urkki istuu talon rappusilla häntä kauniisti etujalkojen ympärille kiedottuna.

Urkki ulkoilee paljon. Toki valvotusti.

Postaus saa paljon tykkäyksiä. Yksikään kommentti ei ole varsinaisesti hyökkäävä, mutta yhdessä kysytään pysyykö Urkki varmasti valvonnassa ja omassa pihassa ilman hihnaa. Emännällä on hyvä mieli, kun hän ei ole postauksellaan saanut aikaan riitelyä, mutta on kuitenkin tuonut esille sen, että Urkki ulkoilee vapaasti. Sehän on totta.

(Kyllä Urkin ulkoilu on valvottua. Näkeehän Emäntä Urkin monta kertaa päivässä kurkatessaan ikkunasta pihalle. Siellä se makoilee pensaan alla tai joskus keskellä pihaa tai istuskelee kahvipöydällä tarkkailemassa valtakuntaansa.)

Urkin ja Emännän suhde kehittyy

Saadakseen valokuvia Urkista Emäntä on joutunut seuraamaan sen tekemisiä ja menemisiä. Emäntä huomioi Urkin ja juttelee sille kiinnittääkseen sen huomiota ja saadakseen siitä kauniita kuvia. Hän myös hakeutuu Urkin lähelle pihalla ja tarkkaile sen elämää. Emäntä on hämmästynyt siitä kuinka paljon Urkin ajasta ulkona kuluu vain oleilemiseen. Urkki istuskelee siellä sun täällä, kuuntelee, katselee ja haistelee ympäristöä. Sillä ei näytä olevan koskaan kiire mihinkään. Emäntä on alkanut nauttia niistä yhteisistä hetkistä, joina he ovat lähekkäin – Urkki omissa puuhissaan ja Emäntä omissa ajatukissaan. Hyviä hetkiä. Laatuaikaa, huomaa Emäntä.

Emäntä postaa kuvan, jossa Urkki makaa omenapuun alaoksalla katse kohdistuneena jonnekin kauas, korvat valppaasti pystyssä.

Urkki on kaiken aikaa tietoinen ympäristöstä. On upeaa nähdä kuinka se aistit valppaina tarkkailee elinpiirinsä tapahtumia.

Postaus saa paljon tykkäyksiä ja saman suuntaisia kommentteja. Emäntä on mielissään.

Emäntä huomaa, että postaus ei ollutkaan tärkein asia, vaan se, että hän on oikeasti oppinut näkemään Urkin elämää uusin silmin.

Emäntä on viettänyt paljon aikaa Urkin elämää tarkkaillen ja oppinut arvostamaan kissoja entistä enemmän. Hän huomaa, että sisällä ollessaan Urkki on entistä useammin tullut lähelle Emännän istuessa telkkarin ääressä tai iltaisin lukemassa. Urkki tulee sohvalle viereen ja sen kehräys tuntuu hyvältä. Emännälle tulee lämmin tunne aina kun Urkki osoittaa hänelle huomiotaan.

Somen kissaryhmät ovat vaikuttajia

Kissaihmisiä on monenlaisia. Osalle kissat ovat elämän keskipiste, joillekin kissa on rakas, mutta hieman etäisempi lemmikki. Joissain kissaperheissä kissa voi jäädä vaille sen suurempaa huomiota, se on olemassa ja se hoidetaan, siitä tykätään, mutta sillä ei ole keskeistä roolia ihmisten elämässä.

Urkin tarinan myötä haluan kiinnittää huomiota siihen, että somen kissaryhmät voivat vaikuttaa siihen, miten koemme lemmikkimme. Erihenkiset kissaryhmät voivat muokata omaa suhtautumistamme kissoihin ja omaan kissaan. Toivottavasti jokainen löytää sen itselleen ja kissalleen sopivan ryhmän, johon kuuluminen tuottaa hyvää mieltä.

(Kuten aiemmin kirjoittamani Rääpäleen tarina, myös Urkin ja Emännän tarina on fiktiota, mutta voisihan tämä olla tottakin…)

Antropomorfismi tarkoittaa ihmisenkaltaistamista eli ihmismäisten ominaisuuksien liittämistä muihin eläimiin tai jopa elottomiin esineisiin tai kuviteltuihin kohteisiin.

Ihmisen taipumusta antropomorfismiin pidetään sisäsyntyisenä, tiedostamattomana ominaisuutena. Onhan ihminen luonnostaan yhteisöllinen ja ihmiskeskeinen ja toisten ihmisten tulkitseminen ja ymmärtäminen on ollut ihmiskunnan selviytymisen ja kehittymisen edellytys.

Antropomorfismi vääristää tulkintaa

Ihmisillä on taipumus ihmisenkaltaistaa kaikkia eläimiä. Se vaikuttaa siihen kuinka eläinten käyttäytymistä tulkitaan ja kun se kohdistuu lemmikki- tai kotieläimiin, siihen miten niitä kohdellaan ja hoidetaan. Mitä kauemmas ihminen etääntyy luonnosta ja vieraantuu eläinten luontaisten tarpeiden ja lajityypillisen käyttäytymisen tuntemisesta, sitä enemmän hän tulkitsee eläimiä ihmisen lähtökohdista. Ja sitä enemmän hän tulkitsee eläimiä väärin.

Antropomorfismi johtaa usein siihen, että eläimiä kohdellaan ja hoidetaan tavalla, joka ei tue niiden todellisten tarpeiden täyttymistä ja on usein jopa vahingollista niiden fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Antropomorfismia näkyy valitettavan paljon esimerkiksi useissa somen kissajulkaisuissa ja kissaryhmissä.

Kissan ilmeet

Kissoja saatetaan pitää ilmeettöminä, mutta se ei pidä paikkansa. Se sen sijaan pitää paikkansa, että kissan hienosyisiä ilmeitä on vaikea tulkita. Jopa useat kissan kanssa kotinsa jakavat ihmiset pyrkivät tulkitsemaan kissan ilmeitä ja eleitä ihmisten ilmeiden ja eleiden lähtökohdista. Esimerkiksi slow blink -eleenä tunnetuksi tullut kissan turvallisuuden tunteen ja luottamuksen osoitus, ”kissan hymy”, tulkitaan helposti murjotukseksi.

Kasvojen ilmeikkyyteen vaikuttaa se, kuinka paljon kasvoissa on ilmeet mahdollistavia rakenneosia, joita kutsutaan toimintayksiköiksi. Kissalla näitä toimintayksiköitä on 21. Koirilla, joita usein pidetään ilmeikkäämpinä kuin kissoja, toimintayksiköitä on selvästi vähemmän, vain 16. Ihmisellä niitä on 27. (1)

Kissan ilmeiden ja eleiden tulkinnan oppiminen vaatii aitoa kiinnostusta kissaan, sen psyykeen ja oikeaan kissuuteen. Kun viettää aikaa seurustellen kissan kanssa ja tarkkailee sen käytöstä, oppii vähitellen tulkitsemaan sitä. Jokainen kissa on yksilöllinen, mutta perusilmeet ovat kaikilla samat, joten yhdenkin kissayksilön kielen oppiminen opettaa tulkitsemaan kissoja yleisesti. Kissa täydentää ilmeitään tehokkaasti muulla kehonkielellä ja oman kissansa kieltä oppii ymmärtämään olemalla aidosti läsnä ja ottamalla vastaan myös intuition tuomia tulkintoja.

Kissat ihmisten vaatteissa

Antropomorfismi vääristää käsitystämme siitä, mitä kissa tarvitsee voidakseen hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Yksi esimerkki kissan joskus räikeätkin mittasuhteet saavuttavassa ihmisenkaltaistamisessa on kissojen pukeminen samankaltaisiin vaatteisiin kuin ihmiset.

Kissaa ”vauvanaan” pitävät hössöttäjät eivät välttämättä edes tule ajatelleeksi, että kissan ja ihmisen suhde kissan näkökulmasta on jotain muuta kuin vauvankorvikkeena oleminen. Kissa nauttii hyvänäpidosta ja moni kissa käyttäytyy ihmisen mielestä vauvamaisesti kelliessään ja nukkuessaan ihmisen sylissä.

Mitä enemmän kissaa rakastaa ja haluaa hoitaa hyvin, sitä tärkeämpää on ymmärtää, että ihminen on ihminen ja kissa on kissa (onneksi!). On ymmärrettävää, että sisäkissa ei tarkene ulkona samalla tavoin kuin paljon ulkoileva kissa, mutta onko tarkoituksenmukaista suojata kissa kastumiselta tai pikkupakkaselta pukemalla se vaatteisiin vai pitäisikö vain välttää ulkoilua epäsopivalla kelillä? Entä mikä on epäsopiva keli? Kissa osaa varmasti itse ilmaista viihtyykö se ulkona.

Halun suojata kissa säältä voi vielä jotenkuten ymmärtää, mutta miksi joillain ihmisillä on tarve pukea kissa ihmismäisesti ”söpöön” mekkoon, hassuihin ”nallepukuihin” ja erilaisiin hörhelöihin? Sitä ei voi millään mittapuulla eikä millään järjellä ajatellen pitää kissan edun mukaisena. Eivätkö kissat ole kauniita omana itsenään ja kissan sijaan elottomat nuket ovat pukuleikkejä varten sopivammat! Kissa ei ole lelu.

Onko antropomorfismi pelkästään negatiivinen ilmiö?

Kissan ihmisenkaltaistamisella saattaa myös olla myönteisiä vaikutuksia siihen miten ihmiset kohtelevat kissoja. Ihmisenkaltaistamisen näkökulmasta asia on suoraviivainen: ihmisellä on tunteet – siis kissallakin on tunteet! Ilman antropomorfistista käsitystä se, että eläimillä on tunteet, on nykytieteenkin tunnustama ja tunnistama tosiasia. Vaikka kissan tunteet eivät varmastikaan ole aivan samanlaiset kuin ihmisen tunteet – tai koiran tai hevosen tunteet – on hyvä asia ymmärtää, että kissalla on tunteet ja ne tulee huomioida siinä missä ihmistenkin tunteet.

Kukaan tuskin haluaa tieten tahtoen aiheuttaa kissalle kielteisiä kokemuksia ja tunteita, joten kissan kohtelussa pyritään huomioimaan ettei sille aiheuteta pahaa mieltä. Tässäkin piilee vaara: tunnistetaanko mikä on kissan mielelle hyväksi ja mikä ei? Tullaan taas samaan ihmisenkaltaistamisen ansaan: kissan hyvä olo tai paha olo, mielihyvä ja mielipaha ei tule samoista asioista kuin ihmisen.

***Tiedämmekö mistä kissalle tulee hyvä olo?***

Kumpi mahtaakaan olla tyytyväisempi kissanelämäänsä: kissa, joka ”ulkoilee” turvallisesti sateelta, tuulelta ja kylmältä (ja elämyksiltä) suojassa ihmisen työntämissä kissakärryissä tai ihmisen selässä repussa vai kissa, joka kellii kevätkosteassa maassa ja on vaarassa roskaantua ja kastuakin?

Käytetyt lähteet:
1. Helena Telkänranta, Millaista on olla kissa? SKS-kirjat 2023

Kuukausi: toukokuu 2023

Somen kissaryhmät – Urkin tarina