Käsite ihminen ja zen on outo ja epäuskottavakin verrattuna meille kaikille tuttuun ja jokapäiväiseen ilmiöön: kissat ja zen. Tässä julkaisussa valotetaan hieman tämän kahta lajia toisistaan erottavan syvän kuilun ilmenemistä.
Tutustu myös aiempiin kissatieteellisiin julkaisuihin, esim. ihmisen kognitiiviset ja motoriset kyvyt kyseenalaistavaan hepulointi-, kiipeily- ja hiirestyskykyyn keskittyvään julkaisuun: Havaintoja ihmisestä
Kissat ja zen
Ennen varsinaista kissatieteellisen ihmisten zen-kykyä – vai pitäisikö naukua: kyvyttömyyttä – käsittelevän tutkimuksen tulosten esittelyä on hyvä lyhyesti naukaista tutkimuksen lähtökohdat ja käsitteet.
Mitä on zen?
Usein luullaan, että zen liittyy vain uskontoon, mutta vaikka se onkin olennainen osa kiinalaista buddhismia, sen ei tarvitse olla sitä. Se on meditaatiota, toisaalta kääntymistä omaan sisäiseen itseen ja toisaalta tietoista läsnäoloa ja kaiken olevaisen havainnointia.
Zen, meditaatio tai mindfulness, joilla tarkoitetaan suurinpiirtein samaa asiaa, on parhaimmillaan oman itsen kokemista ja ymmärtämistä osana maailmankaikkeutta, universumia ja sen lainalaisuuksia. Zen on osa jokapäiväistä elämää ja kaikkea arkista tekemistä. Tietoinen läsnäolo ja tietoinen tekeminen antavat elämään rauhaa ja tasapainoa, jota totisesti me kaikki tässä kiireisessä ja kaoottisessakin maailmassa tarvitsemme.
Zen on jokaiselle sitä, mikä kenellekin on tärkeää sisäisen rauhan ja universaalin ykseyden tunteen saavuttamiseksi.
Mitä on kissa?
Kissa on yksi luomakunnan hienoimpia ja samalla herkimpiä luomuksia. Meidän pitkä kehityshistoriamme on oiva esimerkki siitä kuinka luonto muovaa aistit ja kehon kaikkine toimintoineen tarkoituksenmukaiseksi ja samalla silmiä hivelevän kauniiksi kokonaisuudeksi. Henkisistä ominaisuuksista säihkyvä älymme ja luontainen vaatimattomuutemme ovat vallitsevia yleismaailmallisia kissamaisuuksia.
Kissojen sukukuntaan kuuluu tänä päivänä useita toinen toistaan upeampia lajeja. Osa kissakunnasta on pienikokoisia, esimerkiksi me kesykissat, jotka olemme enemmän tai vähemmän tiiviissä vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa.
Kesykissan lisäksi kissakuntaa edustaa usean eri lajin voimin joukko pienikokoisia villikissoja, jotka villeinä ja vapaina kissoittavat mantereita eri puolilla maapalloamme. Sukuumme kuuluu myös suurikokoisia uljaita kissaeläimiä, jotka poikkeuksetta lukeutuvat ns. villieläimiin.
Miten kissat liittyvät zeniin?
Meidän kissojen elämänfilosofia on olennaisesti zen-painotteista. Käytännössä se tarkoittaa ainakin näitä asioita:
- yhteys luontoon
- tietoinen läsnäolo ja hetkessä eläminen
- tuomitsemattomuus ja hyväksyntä
- keskittyminen olennaiseen
- kehon ja mielen yhteys
Lue lisää siitä mitä kissat voivat opettaa ihmisille tietoisesta läsnäolosta .
Kissa on luonnostaan zen
Jokainen meistä kissakansalaisista on on siis luonnostaan zen-tilassa. Aina.
Se tarkoittaa sitä, että emme turhaan hermoile tulevista haasteista tai vatvo menneitä kurjuuksia, vaan elämme tässä ja nyt ja keskitymme olennaiseen. Olennaista on pohjimmiltaan se, että koemme itsemme osana luonnon ja koko universumin suurta kokonaisuutta emmekä luule olevamme maailman napoja.
Aivan toinen asia on se, että moni meistä tietää ehdottomasti ja etuoikeutetusti olevansa keskipiste ihmisperheessään. Perheen napa, niin naukuakseni. Tämä on itse asiassa tavoittelemisen arvoinen olotila, joka ei ole lainkaan ristiriidassa zen-filosofian kanssa. Kun ulkoiset olosuhteet ovat kohdallaan, voi kissa rauhassa keskittyä sisimpäänsä. Muuhunkin kuin sen täyttämiseen maukkailla aterioilla.
Ihminen ei luonnostaan hallitse zeniä…
… ja suurin osa ihmisistä ei kykene sitä oppimaankaan.
Niin kuin meille kissoille on luontevaa olla kehon ja mielen muodostama harmoninen kokonaisuus, niin ihmisille on luonteenomaista kehon ja mielen yhteyden puuttuminen.
Kautta kissojen ja ihmisten yhteisen historian olemme valitettavasti tulleet huomaamaan, että meidän kahden lajin elämänfilosofiat eivät kohtaa. Ihminen ei vaan kerta kaikkiaan osaa luonnostaan olla zen-tilassa. Jotkut harvat meditaatiota harjoittavat ihmisyksilöt saavuttavat ajoittain riittävän syvän zen-tilan kokeakseen hetkittäin sen ykseyden, joka meille kissoille on arkipäiväinen itsestäänselvyys.
Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan siihen pysty. Huomattava osa ei ymmärrä edes pyrkiä siihen sisäisen rauhan, hyväksynnän ja lempeän tietoisuuden elämänasenteeseen ja -filosofiaan, joka meillä kissoilla on sisäsyntyistä perikissuutta.
Empiirisen tutkimuksen synkät tulokset
Ihmispentu syntyy tähän maailmaan rääkyen. Rääkyen se aikuistuttuaan tuo esille omaa kuviteltua erinomaisuuttaan. Sisimmässään rääkyen, vastentahtoisesti, se kohtaa väistämättömän kuoleman ymmärtämättä senkään sisintä olemusta.
Jokainen ihmisensä kanssa läheisessä suhteessa elävä kissa on varmasti käyttänyt lukemattomia hyviä tietoisen läsnäolon purrfulnesshetkiä yrittäen saada ihmisensä liittymään rauhalliseen zen-tilaan. Kutsuvasti kehräten ja pienen kehonsa lämpöä säteillen jokainen kissa on tehnyt parhaansa opastaakseen ihmisensä sisäisen tasapainon polulle.
Useimmiten turhaan.
Jo vuosituhansia sitten eläneet esi-kissamme ovat raportoineet turhautumistaan ihmistensä rajoittuneisuuteen ja mielenköyhyyteen, joka ilmenee kyvyttömyytenä liittää oma itsensä tietoisesti osaksi maailmankaikkeuden ajatonta rajattomuutta. Turhaan olemme sukupolvi toisensa jälkeen odottaneet ihmisen lajikehityksen hiljalleen johtavan ihmisten zen-kykyjen asteittaiseen kehittymiseen.
Myös nykypäivän kissa joutuu tunnustamaan oman tassuttomuutensa tässä asiassa siinä missä kissat tuhansien vuosien takaa. Ihmisen aivojen rakenne itse asiassa mahdollistaisi tasapainoisen elämän. Mutta ihmisten yhteiskunta ei tue kykyä saavuttaa sisäinen tasapaino luontevasti ja luonnollisesti ilman suuria ponnisteluja oman hallitsemattoman ja turhan sisäisen ajatushöpinän hetkelliseksi vaientamiseksi. Päinvastoin: ihmiset aivopestään uskomaan, että yhteiskunnallinen status, raha ja valta ovat onnellisen elämän tae. Stressi ja alitajuinen sisäinen tyytymättömyys nähdään luonnollisena seurauksena hyvästä elämästä. Miten harhaisia ihmiset ovatkaan!
Jos sinua ajaa suorituspakko
Purrfulness, kissalorusofiaa
tee mieleesi välillä suorituslakko,
unohda ainainen suorituspaine,
hylkää turha puurtajan maine
ja nauti enemmän elämästä
ota enemmän irti hetkestä tästä.
Meidän ei kuitenkaan kannata heittää toivoamme ja tuntea hakkaavamme häntää seinään. Olemme havainneet, että sentään jokunen harva ihmiskunnan edustaja aavistaa, että pinnan alla piilee jotain saavuttamisen arvoista. Ihmiskunta on ainakin jossain rajallisessa mielessä vielä kehityskelpoinen. Ehkä me voimme ohjata sen kehitystä oikeaan suuntaan.
Häntä pystyyn, kissakansa!
Mahtava kirjoitus, Eeva-Liisa!
Kiitos! Kiva kun tykkäsit.