Kissoista ja kissuudesta Archives · Sivu 4 7:stä

Miulla on asiaa, ymmärrätkö ”MIU”ta?

Kesykissalle tyypillinen naukuminen ei ole yhtä yleistä sen villien sukulaisten viestinnässä. Kesykissa pitää naukumalla yhteyttä paitsi toisiin kissoihin, erityisesti ihmisiin.

Kun kissasi sanoo, että miulla on asiaa, niin ymmärrätkö sitä?

Miulla on asiaa sanoo tässä kissa suu raollaan — ”***Miulla on asiaa”, sanoo Minni (kuva Jaana Tammi)***

Kissojen keskinäistä viestintää ja kissan ja ihmisen välistä viestintää on tutkittu tarkkailemalla kissoja erilaisissa elinympäristöissä. Kissojen kesken viestintä perustuu paljolti hajuihin ääniviestinnän ja visuaalisen viestinnän jäädessä pienempään rooliin. Toisilleen läheiset kissat viestivät myös koskettamalla toisiaan eri tavoin aina pienestä pukkauksesta kokovartalohierontaan. Hajuviestinnän suuri merkitys on ymmärrettävää, onhan kissa varsinainen haistajamestari ja sen sanotaankin elävän tuoksujen maailmassa.

Tutkijoiden näkökulmasta kissan ääniviestien tutkimista on vaikeuttanut se, että kissojen ääniä on vaikea luokitella. Ääntelyn tulkinnassa ongelmana on tunnistaa onko jokin ääni oma erillinen äänensä ja viestinsä, vai onko se jokin äänimuunnelma. Lisäksi eri kissayksilöillä on omanlaisensa äänen sointi ja yksilöllisiä ääntelyitä, mikä tekee yksilöiden välisen ääntelyvertailun vaikeaksi.

Kissan erinomainen kuuloaisti antaisi olettaa, että ääniviestinnällä olisi suuri rooli kissojen välisessä viestinnässä. Kissan kuuloalueen laajuus on lähes ainutlaatuinen nisäkkäiden joukossa. Kissa kuulee ääniä 50 – 85 000 Hz taajuudella. Se siis kuulee huomattavasti korkeampia ääniä kuin ihminen, esimerkiksi lepakoiden kaikuluotainäänet ja hiirten ”laulun”.

Lisää kissan aisteista ja kissuudesta

Kesykissan ääniviestintä

Ääniviestinnän merkityksestä kissojen välisessä kanssakäymisessä on ollut toisistaan eriäviä mielipiteitä kissojen käyttäytymistutkijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Sarah L. Brown ja John W.S. Bradshaw(1) esittävät, että kissojen välisessä viestinnässä äänillä on vähäinen merkitys, kun taas ihmiselle kissat viestivät enimmäkseen äänin.

Äänten vähäisen merkityksen kissan viestinnässä oletetaan johtuvan siitä, että kesykissan (Felis catus) esi-isät (Felis silvestris lybica) olivat yksinäisiä saalistajia eikä niillä ollut tarvetta monipuoliseen äänikommunikaatioon. Sen sijaan niiden erakkomaista elämänmuotoa palvelivat hajuviestit, joita ne jättivät reviirilleen ja joista ne epäilemättä tunnistivat toisensa ja saivat tietoa toistensa liikkeistä ja esimerkiksi kiimakierron vaiheesta. Tätä käsitystä tukee se, että nykyisin elävät villikissat eivät juurikaan käytä ääniviestintää.

Brownin ja Bradshawin mukaan kissat eivät siis juurikaan viesti toisilleen äänellä. Tutkijat mainitsevat, että kissojen ääniviestintää tapahtuu emon ja pentujen välillä, aikuisten kissojen ääniviestintä liittyy aggressiiviseen tilanteeseen (tappeluun tai uhkailuun) ja seksuaaliseen käyttäytymiseen. Heidän tietonsa perustuu paitsi heidän omiin, myös muiden tutkijoiden havaintoihin.

Päinvastaisen näkemyksen esittävät tutkijat McComb ym.(2) viitaten Moelkin(3) tutkimukseen, jonka mukaan kissanpennuilla on ainakin yhdeksän ja aikuisilla kissoilla ainakin 16 erilaista ääntelyä, mikä viittaa siihen, että äänet ovat tärkeitä kissojen keskinäisessä viestinnässä.

Itse olisin taipuvainen uskomaan, että kissat kommunikoivat keskenään ainakin jossain määrin äänin muutoinkin kuin riitelyn ja tappelun tai seksin huumassa. Oman havaintoni mukaan kissat tervehtivät usein toisiaan pienellä ”krh”-äänellä. Saman ihastuttavan herttaisen ”krh” -tervehdyksen voi myös ihminen saada kissalta. Ainakin ihmiskorvaan tämä tervehdys kuulostaa samalta sekä kissalle että ihmiselle kohdistettuna. Kissojen ollessa keskenään ne päästävät myös erilaisia naukaisuja, jotka eivät liity seksuaaliseen tai aggressiiviseen käyttäytymiseen.

Uskoisin, että tieto ja ymmärrys kissojen viestinnästä lisääntyy uusien tutkimusten ja tutkimusmentelmien myötä.

Miulla on asiaa

”Miulla on asiaa”, sanoo kissa ihmiselle. Kissalle on sen kesyyntymisen myötä ollut hyödyllistä kehittyä kyky viestiä ihmiselle saadakseen huomiota ja kertoakseen tarpeistaan. Kissalle tärkeistä tuoksuviesteistä vain vahvimmat ovat ihmisen havaittavissa, sen sijaan kissan ääntely ja eleet ovat helpommin havaittavia ja tulkittavia.

Kissa katsoo ylöspäin — ***Miulla on asiaa, sanoo Hassen katse (kuva Riitta Tamm***)

Tuttu ja tunnettu kissan ääniviesti on kehräys. Sen merkitys on edelleen jossain määrin hämärän peitossa, mutta tiedetään, että hyvän olon ilmaisun lisäksi kehräystä esiintyy sairailla ja loukkaantuneilla kissoilla. Kehräyksen merkitystä kissan itseparannuskeinona tutkitaan, sillä kehräyksen taajuuden tiedetään vahvistavan luustoa ja edistävän luunmurtumien paranemista. Kehräys myös ilmeisesti stimuloi kissan lihaksistoa ylläpitäen sen kuntoa ja toimintavalmiutta.

Mitä kissalla mielessä,
mitä se on kertomassa?
Kuuntele herkällä korvalla,
katsele tarkalla silmällä
ja ennen kaikkea:
anna intuitiosi tulkita!
Kun kissasi on läheinen,
on tuttu myöskin kieli sen,
Kissan kieli on ääniä,
ilmeitä ja eleitä.
Se on myöskin sitä jotain,
mitä ei voi kuvailla,
se on sitä mitä sinä
vastaanotat vaistolla.
Sinä sanot sen niin eri tavoin,
et puhu ihmisen sanoin,
mutta sanot sen kuitenkin
kissan kielellä
ja minä osaan lukea
sinua herkällä mielellä.
Purrfulness, Kissalorusofiaa

Yleisesti ottaen kehräys kertoo kissojen keskinäisessä ja kissan ja ihmisen välisessä viestinnässä siitä, että asiat ovat kunnossa ja lähellä on hyvä olla. McCombin ym. tutkimuksen(2) mukaan ainakin ihmiselle kehrätessään kissat pystyvät muuttamaan kehräyksen äänivivahteita. Hyvästä olosta kehräävän kissan ja kehräten ruokaa vaativan kissan kehräykset ovat erilaiset. Ruuanvaatimiskehräys on sävyltään terävämpää kuin rentoutunut kehräys. Testeissä on myös havaittu, että rentoutunut hyvänolon kehräys kuulostaa ihmisestä miellyttävämmältä kuin vaativa ruokakehräys.

Ruuanvaatimuskehräyksessä havaittiin olevan kehräykselle tyypillisen matalan äänitaajuuden lisäksi korkeataajuisempia pätkiä, jotka esiintyvät samalla frekvenssillä kuin äidin huomiota vaativan lapsen itku. Yksi vielä selvitystä vaativa kysymys on miten kissan kiputilaan liittyvä kehräys eroaa muista kehräyksistä – onko siinä esimerkiksi ruuanvaatimuskehräyksen kaltainen ihmisen huomion ja hoidon pyyntiin liittyvä äänielementti?

Oletusta, että kissan naukuminen on lähinnä ihmiselle tarkoitettua viestintää tukee Brownin ja Bradshawin mukaan myös se, että kotikissojen naukuminen on lyhyempää ja korkeataajuisempaa kuin koditta elävien populaatiokissojen ja se myös kuulostaa ihmisestä miellyttävämmältä. Sama ero on kotikissan ja sen villin kantamuodon (Felis lybica) naukumisäänen välillä.

Kissojen puheliaisuudessa on suuria eroja yksilöiden välillä ja jotkin kissarodut ovat selvästi puheliaampia kuin toiset. Jotkut kissat pitävät pitkiä ”puheita” esimerkiksi kun oma ihminen tulee kotiin oltuaan jonkin aikaa poissa. Siinä ikään kuin selitetään kuinka kiva on tavata taas ja mitä kaikkea on tapahtunut sillä välin kun ihminen oli poissa.

Pennut viestivät naukumalla

Brownin ja Bradshawin mukaan pienet kissanpennut viestivät kolmella erilaisella ääntelytavalla. Pikkupedot osaavat varsin nuorena ”psäh”-sylkäistä kertoakseen olevansa varteenotettavia vastustajia uhkaajille. Myös kehräyksen pennut osaavat lähes heti synnyttyään. Se liittyy imemistilanteeseen ja se on tärkeä viesti emolle ja sisaruksille kertoen, että kaikki on hyvin, maitoa tulee nisästä ja masu täyttyy.

Pienet kissanpennut naukuvat halutessaan kertoa emolleen, että niillä on jokin asia pielessä ja ne tarvitsevat emon apua ja huolenpitoa. Pentujen naukumisesta on sonogrammilla tunnistettu kolme toisistaan eroavaa miukumisääntä , joilla kaikilla on oma merkityksensä. Pentujen miukuviestit kertovat emolle(1):

”MIUlla on kylmä!” Pentu on voinut vahingossa joutua pois pesästä kylmälle alustalle.

”MIU olen eksynyt!” Pikkukissa saattaa vahingossa joutua kauas emosta ja sisaruksista ja huomaa olevansa yksin.

”MIU olen pinteessä!” Esimerkiksi emo on vahingossa asettunut pennun päälle tai ihminen pitelee pentua käsissään.

Kylmästä viestivä ”miu” on korkeampi kuin kaksi muuta ”miu”-viestiä. Tämä ero äänen korkeudessa kuitenkin häviää kun pennun lämmönsäätelykyky noin neliviikkoisena on kehittynyt. Eksymisestä kertovan hätähuudon äänenkorkeus on matalin näistä kolmesta. Pinteestä kertova ”miu”-ääni on samantapainen kuin eksymisestä kertova, mutta pidempikestoinen.

Ei ole selvillä tunnistaako emokissa pennun miukunasta minkälaisessa hädässä pikkuinen on. Kuitenkin se, että näille erilaisille pieniä pentuja helpostikin kohtaaville pulmatilanteille on jokaiselle erilainen hätähuutonsa, viittaa siihen, että ne viestivät emolle paitsi hädästä, myös sen laadusta.

Ymmärtääkö ihminen kissaa?

Ei liene yllättävää, että ihmiset, jotka eivät ole olleet kissojen kanssa tekemisissä tulkitsevat varsin huonosti kissojen erilaisia naukumisääniä. Ymmärrettävästi kissakokemusta omaavat ihmiset tulkitsevat kissaa jonkin verran paremmin ainakin kun kyseessä on kissan aggressiivinen tai kutsuva, seurusteleva nauku.(1)

Parempi naukuviestien ymmärrys on ihmisen ja tutun kissan välillä. Yhteiselon myötä jokaiselle kissalle ja sen ihmiselle kehittyy omat kommunikaatiotapansa ja kissojen yksilölliset äänet ja tapa käyttää niitä tulevat tutuiksi. Lisäksi normaalissa kanssakäymisessä naukumisääntä tukee yleensä myös muu viestintä, kuten kissan eleet ja käyttäytyminen.

Mitä enemmän vietät aikaa kissasi kanssa, sitä paremmaksi keskinäinen ymmärryksenne kehittyy. Kissan kanssa vietetty aika on laatuaikaa teille molemmille!

(1) Kirjoituksessa on käytetty lähteenä pääasiassa Brownin ja Bradshawin artikkelia Communication in the Domestic Cat: within and between species teoksessa The Domestic Cat – The Biology of its Behavior, toim. Dennis C. Turner ja Patrick Bateson.
(2) McComb K, Taylor AM, Wilson C, Charlton BD (2009) The Cry Embedded within the Purr, viitattu artikkelissa Kristyn R. Vitale Shreve ja Monique A.R. Udell; What´s inside your cat´s head? A review of cat (Felis Silvestris Catus) cognition research past, present and future.
(3) Moelk M (1944) Vocalizing in the home-cat: a phonetic and functional study

Rakastaako kissani minua?

Kissoja pidetään ylimielisinä ja itsekeskeisinä otuksina, jotka tuon taivaallista piittaavat ihmisestä muutoin kuin ruuan, lämmön ja hyvänäpidon tuottajina.

Rakastaako kissani minua? Luulen, että jokainen lemmikkikissan/-kissojen kanssa elävä ihminen on joskus miettinyt sitä. Mitä rakkaus on ja miten kissa osoittaa rakkautta ihmistä kohtaan jos ylipäätään sitä tuntee?

Rakkaudesta on tehty lukemattomia runoja, lauluja, elokuvia ja romaaneja ja se on aina ajankohtainen puheenaihe. Silti se on vaikeasti määriteltävä tunne tai tunnetila. Rakkaudesta ei ole yksiselitteistä ja kaiken kattavaa, kaikille ja kaikkiin sopivaa määritelmää. Tunteiden määrittely on ylipäätään vaikeaa eikä niiden tunteminen ja tunnistaminen itsessäkään ole aina mutkatonta ja selkeää.

Tieteellisen lähestymistavan mukaan rakkaus on biologinen reaktio, joka syntyy tiettyjen hormoneiden erittymisestä elimistöön. Rakkauden tunteeseen liittyviksi hormoneiksi tiedetään ”uutuudenviehätyksen ja jännityksen hormoni” dopamiini, ”kiintymyksen ja turvallisuuden hormoni” serotoniini ja ”kosketuksen ja kohtaamisen hormoni” oksitosiini, jotka ovat mielihyvähormoneja. Rakkaushan on mitä suurimmassa määrin kokonaisvaltaista mielihyvää.

Miten sinä määrittelisit rakkauden ja miten rakkautta osoitetaan? Minulle tulee rakkaudesta mieleen halu lähellä olemiseen ja koskettamiseen ja niistä tuleva hyvä mieli, yhdessä tekemisen ilo, huolenpito, myötäeläminen ja toisen kärsimyksen kokeminen omana kärsimyksenä.

Rakastaako kissani minua vai onko se itserakas hyväksikäyttäjä?

Kissoista ajatellaan varsin yleisesti, että ne eivät kiinny ihmiseen, vaan paikkaan ja että ne eivät välitä ihmisestä muutoin kuin ruuan ja hyvänäpidon tarjoajina. Usein kuullun käsityksen mukaan kissoja pidetään itsekkäinä ja itsekeskeisinä hyväksikäyttäjinä, jotka sietävät ihmistä vain oman mukavuutensa mahdollistajina. Epäilemättä kissa käytöksellään antaa helposti ymmärtää, että tuossa kuvauksessa on perää ja kissallisten ihmisten keskuudessa näitä piirteitä tuodaan korostetustikin esille ja niistä lasketaan leikkiä.

Minua väittivät häntyriksi,
liehittelijäksi moittivat
en vaan oikein tiedä miksi
haukkua minua koittivat.
Minä vain vähän laskelmoin
ja taitavasti manipuloin,
sillä tavoin itselleni
hyvät olot loin.
Kissalorusofiaa, Purrfulness

Yleisesti tunnistettu ja tunnustettu kissojen ominaisuus on tietynlainen itsenäisyys, joka ihmisistä voi näyttää itserakkaudelta. Kissaihmiset tietävät hyvin kuinka jotkut kissat osoittavat käytöksellään arvokkuutta ja suorastaan ylemmyydentuntoisuutta. Kissaihmisten keskuudessa tunnettu huumorilla sävytetty kuvaus kissan luonteesta ”Koiralla on omistaja, kissalla henkilökuntaa” sisältää aimo annoksen totuutta. Helposti asetumme kissan suhteen palvelijan asemaan ja pyrimme täyttämään pienen karvaterroristin oikut ja mielihalut. Kissaihmisten voidaan hyvällä syyllä sanoa olevan kissan tassun alla.

Koirat ihailevat meitä; kissat taas suhtautuvat meihin ylenkatseella.
Winston Churchill

Kissan ja ihmisen yhteiselon alkutaipaleella kissa ei hakeutunut ihmisen seuraan halusta ihmisen läheisyyteen. Polkumme saattoi yhteen hyötynäkökulma puolin ja toisin. Ihmisen läheisyydessä kissalla oli aivan uudenlainen saaliseläinten runsaudensarvi ja toisaalta kissa piti tuholaiset pois ihmisen ruokavarastoista. Pian kissan lämpöinen, hyvää tekevä kosketus ja kehräys sekä ihmistä viehättävä leikkisyys nousivat myös tärkeiksi asioiksi, jotka saivat ihmisen arvostamaan kissaa entistä enemmän ja kiintymään kissoihin yksilöinä.

Kissa sylissä en yhtään epäile rakastaako kissani minua. — **Molemminpuolinen hyväolo, rakkautta vai hyväksikäyttöä?**

Kissan ja ihmisen yhteinen taival enemmän tai vähemmän läheisinä kumppaneina on kestänyt yli 10 000 vuotta. Sinä aikana kesykissalle hyödylliset ominaisuudet ovat vahvistuneet ja yleistyneet ja tuloksena on nykyisin tuntemamme talon valtias/valtiatar. Kissat osaavat vedota ihmiseen ja vaatia itselleen hyvää. Ne arvostavat tiettyjä asioita elämässä ja me olemme valmiita tarjoamaan niille parasta saadaksemme nauttia niiden viehkeästä seurasta ja läheisyydestä. Edelleen siis hyötyä molemmin puolin!

Kuulkaa kissakansalaiset!
Ei teidän pidä olla alamaiset
älkää antako ihmisten määräillä,
saatte omianne rauhassa hääräillä.
Ihminen ei ole kissalle kuningas,
kissa on itsensä valtias.
Muistakaa kissat kaikkialla:
Pitäkää ihmiset tassun alla!
Kissalorusofiaa, Purrfulness

Onko kissalla tunteita?

”Monelle tutkijalle tämä on epärelevantti kysymys, sillä tieteessä eläinten tunteet on osoitettu jo hyvän aikaa sitten.” toteaa Joona Haarala Ylen tiedejutussa 24.5.2015.

Eläinten tunteita on tutkittu yhä enenevässä määrin sitä mukaa kuin kiinnostus eläinten ajatteluun ja tunteisiin on kasvanut ja aivotutkimus on mahdollistanut tunteiden ja ajattelun havainnoinnin myös aivotoimintana. ”Nisäkkäillä katsotaan nykyisin olevan useita perustunteita: yleisimmin sellaisiksi määritellään ilo, leikkisyys, hoiva ja sosiaalisuus, seksuaalisuus, pelko, aggressiivisuus ja suru.” (Tunteista tieteen valossa, Laura Uotila, Animaliamedia)

Eläinten tunteita tutkinut ja niiden tunne-elämästä kirjoittanut amerikkalaissyntyinen psykoanalyytikko Jeffrey Moussaieff Masson kertoo kirjassaan The Nine Emotional Lives of Cats (2002) (1) omista viidestä kissastaan ja muista tarkkailemistaan kissoista pohtien niiden tunne-elämää. Kirjan nimen mukaisesti hän tunnistaa kissoilla yhdeksän tunnetta tai psyykkistä tilaa: itserakkaus (narsistisuus), rakkaus, tyytyväisyys, kiintymys, mustasukkaisuus, pelko, viha, uteliaisuus ja leikkisyys.

Kissa -sosiaalinen vai yksineläjä?

Kissoja pidetään yleisesti yksineläjinä, niiden ei oleteta välittävän ihmisseuralaisistaan muutoin kuin hyötymismielessä ja usein niitä pidetään myös oman lajinsa, eli toisten kissojen suhteen torjuvina, jopa vihamielisinä.

Lukuisissa tutkimuksissa on selvitelty vapaasti elävien kissayhteisöjen kissojen sosiaalisia suhteita. Yksi ansioitunut kissojen tutkija on eläinten käyttäytymistä, kognitiota ja eläinten ja ihmisen välisiä suhteita tutkiva filosofian tohtori Kristyn Vitale, joka on yksin ja muiden tutkijoiden kanssa julkaissut useita tutkimuksia kissojen käyttäytymisestä, sosiaalisesta elämästä ja suhteista ihmisiin.

Tutkimuksessaan vapaana elävistä kissayhteisöistä (The Social Lives of Free-Ranging Cats) Vitale tarkkaili useita erilaisissa ympäristöissä eläviä kissayhteisöjä, jolla myös oli vaihtelevasti suhteita ihmisiin (kissoja esimerkiksi saatettiin ruokkia säännöllisesti ja joissain yhteisöissä ne myös saivat eläinlääkärin hoitoa tarvittaessa). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kissat ovat sosiaalisesti hyvin joustavia ja kissoilla on omien yhteisöjensä sisällä vakituisia ystävyyssuhteita. Samanlaisia tuloksia on saatu myös muissa vastaavissa tutkimuksissa.

Kissaystävykset nukkuvat yhdessä, ruokailevat yhdessä ja viettävät mielellään aikaa toistensa läheisyydessä. Sosiaalisuuden määrä vaihteli tutkituissa kissayhteisöissä: joissain yhteisöissä kissat olivat sosiaalisempia kuin toisissa.

Kuten meillä ihmisillä, myös kissoilla sosiaalisuus on yksilöllistä. Jotkin yksilöt viihtyvät enimmäkseen tai aina vain yksin kun taas toisilla on yksi tai useita vakituisia ystävyyssuhteita. Samanlainen vaihtelu on havaittavissa myös samassa taloudessa elävissä kotikissoissa: sosiaalisuus vaihtelee erakkoluonteista sosiaalisiin kaikkien kavereihin.

Kissan ihmissuhde – välinpitämättömyyttä, hyötynäkökulmaa,rakkautta…?

Kissojen väitetty välinpitämätön tai peräti manipuloiva hyötyasenne ihmistä kohtaan on laajasti tunnettu käsitys kissasta. Enemmän kuin faktoihin, se saattaa perustua vääränlaisiin tulkintoihin kissan käyttäytymisestä.

Kuten kissojen sosiaalisuutta, myös kissojen ja ihmisten välisiä suhteita on tutkittu yhä enenevässä määrin. Eräässä tutkimuksessa jo mainittu tohtori Vitale yhdessä eläinten käyttäytymistä tutkivien filosofian tohtoreiden Lindsay Mehrkamin ja Monique Udellin kanssa selvitti mitkä asiat ovat kissalle mieluisia ja siten palkitsevia. Palkitsevia asioita voidaan käyttää kissan motivoinnissa ja myös järjestettäessä kissalle mukavaa ja mielekästä ajankulua. Tutkimuksessa selvitettiin mitkä tekijät kiinnostavat kissaa eniten kun tarjolla on lelu, ruokaa, tuoksuja tai ihmiskontakti joko juttelevan, silittelevän tai kissan kanssa leikkivän ihmisen kanssa.

Tutkimuksessa oli mukana kotioloissa asuvia kissoja sekä eri eläinsuojissa asuvia kissoja.(2) Aluksi kissat saivat valita eri vaihtoehdoista mieleisensä lelun, ruuan ja kiinnostavimman tuoksun ja ihmiskontaktista joko juttelun, hyvänäpitämisen tai leikkimisen. Lopuksi selvitettiin minkä vaihtoehdon kissa valitsee kun sille on tarjolla mieluisa lelu, maittava ruoka, kiinnostava tuoksu ja ihmiskontakti (niille, jotka olivat osoittaneet arvostavansa leikkiä, oli tarjolla leikkikontakti ja vastaavasti hyvänäpitoa tai juttelua arvostaville oli tarjolla hyvänäpito- tai juttelukontakti).

Sekä kotona asuvista kissoista, että eläinsuojan asukeista selvästi suurin osa valitsi ihmiskontaktista parhaaksi leikkimisen ihmisen kanssa. Hyvänäpitämisen ja juttelun suosion välillä ei ollut suurta eroa. Testin viimeisessä osassa kissat saivat valita neljän erilaisen kohteen välillä (lelu, ruoka, tuoksu, ihminen). Puolet kissoista valitsi ensisijaisesti ihmiskontaktin ja toiseksi suosituin valinta oli ruoka.

Se, mikä kissaa kiinnostaa ja innostaa on yksilöllistä ja riippuu kissan perimästä, aiemmista kokemuksista ja kissan tilasta tutkimushetkellä (esimerkiksi nälkä ja vireystila). Tutkimuksen perusteella kuitenkin voidaan päätellä, että kissat yleisesti ottaen arvostavat ihmiskontaktia.

Rakastaako kissa?

Kissan kyvystä (ja halusta) rakastaa ihmistä voidaan olla montaa mieltä, mutta kissoja rakastavat ja kissojen kanssa asuvat ihmiset eivät varmaankaan kyseenalaista kissan rakkautta. Nettiä selatessa aiheesta löytyy paljon kirjoituksia puolesta ja vastaankin.

Mistä päättelemme, että kissat voivat rakastaa ihmistä? Sanoisin, että samoista asioista, joita ylipäätään pidämme rakkautena. Yksilöllisiä eroja käyttäytymisessä ja asioiden arvostamisessa on siinä missä ihmisilläkin. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että kissat haluavat kosketusta ihmiseltään ja tykkäävät nukkua ihmisensä vieressä tai päällä. Ne myös oleskelevat mielellään ihmisensä läheisyydessä ja hakeutuvat oman ihmisensä seuraan muulloinkin kuin halutessaan ruokaa tai huomiota.

Southamptonin yliopiston Antrosoologisen instituutin (3) (, joka myöhemmin muutti Bristolin yliopistoon) perustaja ja johtaja John Bradshaw toteaa kirjassaan Kissan mieli: ”… nykyisin on tieteellisesti hyväksyttävää selittää niiden [kissojen] käyttäytymistä ”ajatuksilla” ja ”tunteilla”, kunhan muistamme, että kissojen ajatusprosessit ja emotionaaliset elämät ovat huomattavasti erilaisia kuin meidän.”

Miten siis kissa tuntee sen tunteen, jota me kutsumme rakkaudeksi? Onko sillä väliä?

(1) Kirja on suomennettu nimellä Kissako tunteeton: Yhdeksän kissamaista tunnetta (Rasalas, 2003)

(2) Tutkimuksessa oli alkujaan 50 kissaa, puolet kodeista ja puolet eri eläinsuojista. Viisi kissoista (kaksi kotikissaa ja kolme eläinsuojakissaa) joutuivat keskeyttämään kokeen, koska kokivat sen epämiellyttäväksi. Kuusi (neljä kotikissaa ja kaksi eläinsuojakissaa) koko kokeen suorittaneista kissoista ei reagoinut testissä tarjottuihin kohteisiin, vaan olivat ”poissaolevia” ja usein katsoivat pois päin tarjotuista ärsykkeistä.

(3) Anthrozoology Institute at the University of Southampton, perustettu 1992, muutti University of Bristol:iin 2003

Kissa – lemmikki vai hyötyeläin?

Tuksin mikään muu ihmisen lähellä elävä eläin jakaa käsityksiä ja mielipiteitä yhtä suuresti ja jyrkästi kuin kissa. Keskustelu velloo kiivaana esimerkiksi aiheissa: saako kissa ulkoilla vapaasti, onko sisäkissan pitäminen oikein, onko kissa lemmikki vai hyötyeläin, onko kissan kutsuminen työeläimeksi kissan välineellistämistä, ja niin edelleen.

Onko kissa lemmikki vai hyötyeläin? ”Ei taatusti ole hyötyeläin, vaan lemmikki! Onhan kissa ainakin kaunis sisustuselementti. Kissa on vanhanpiian lapsenkorvike. Mitä hyötyä kissoista muka on? Täysin turhake! Kissat pitävät jyrsijät poissa tallista ja navetasta. Kissat ovat parhaita hiirenloukkuja.” Mikä on oma käsityksesi kissasta akselilla lemmikki vai hyötyeläin?

Lemmikkikissa

Kissa on suosittu lemmikki. Kissojen lukumäärää on vaikea arvioida, koska vain osa kissoista on rekisteröityjä rotukissoja tai sirutettuja maatiaiskissoja. Se kuitenkin tiedetäään varmasti, että kissoja on Suomessa vähintään yhtä paljon kuin koiria. Kissavisan mukaan Suomessa on laskutavasta riippuen 600 000 – 1,3 miljoonaa naukuvaista. Joissain teksteissä luvuksi mainitaan jopa 1,5 miljoonaa. Näitä lukuja on esitetty jo vuonna 2016. Tuoreempia lukuja en juuri nyt onnistu löytämään, mutta voisi olettaa, että kissojen määrä ei tuosta ole ainakaan paljoa muuttunut. Kissan suosio lemmikkinä kasvaa kaiken aikaa ja uusia kissoja rekisteröidään ja sirutetaan kovaa tahtia. Samalla missään tilastoissa näkymättömien kissojen määrä pienenee ja rekisteröityjen ja sirutettujen kissojen osuus kokonaismäärästä kasvaa.

Työkissa on hyötykissa

Onko olemassa työkissoja? Jos on, niin mitä se tarkoittaa ja mitä työtä kissat tekevät? Termiä työkissa ei juurikaan kuulu eikä näy somen vilkkaassa kissakeskustelussa, eikä se olekaan virallisesti tunnettu käsite. Somen kissaryhmät tunnetusti pursuilevat kiihkeitäkin keskusteluja ja kiistoja kissoista, niiden hoitamisesta ja hyvinvoinnista. Jossain tällaisessa keskustelussa esiintyi termi työkissa, mikä aiheutti monenlaisia purkauksia kommenteissa. Eräs mieleen jäänyt kommentti koski sitä, että kissaa ei saa sanoa työkissaksi, koska se on kissan välineellistämistä ja esineellistämistä. Aiheuttaako työkoira-termi koiraihmisissä vastaavia reaktitoita? Entä työhevonen? Suomenhevosella on jopa työhevoskantakirja – onko se esineellistämistä pahimmillaan?

Nykymaailmassa osa ihmisistä tuntuukin todella kieltävän kissan perinteisen roolin ja luontaiset vaistot. Silti Suomen kodeissa, talleissa, navetoissa, aitoissa, varastoissa ja pihoilla on edelleen suuri määrä työtä tekeviä kissoja: hiirikissoja, jotka ovat korvaamattomia apureita ja suurin osa niistä hoitaa osana työtään myös lemmikin virkaa.

Harmaavalkoinen kissa — ***”Älähän häiritse, minulla on töitä.”***

Hiirikissa

Tunnetuin ja varmasti perinteisin kissan töistä on pitää jyrsijät poissa ihmisen ja eläinten ruokavarastoista. Kissojen arvostus on juuri tämän ominaisuuden vuoksi ollut suurta kautta vuosisatojen. Kissojen rooli ruokavarastojen suojelijana nousi suureen arvoon ihmisen alettua viljellä ja säilöä suuria määriä ruokaa. Ruokavarastot olivat suuri houkutus pikkujyrsijöille ja samalla myös jyrsijöitä saalistaville kissoille.

Nykypäivänä suurin osa teollistuneen maailman ihmisistä ei säilytä suuria ruokavarastoja itselleen ja karjataloudenkin ruokavarastot ovat harvemmassa. Samalla karjatalouden ruokavarastot ovat entistä suurempia ja modernissa maailmassa luotetaan muihin tuholaisten torjuntamenetelmiin kuin jyrsijöiden ”kissatorjutaan”. Niinpä kissan perinteinen rooli hiirikissana on pitkälti historiaa muualla kuin maaseudun sellaisissa talouksissa, jossa yhä toimitaan muiden kuin modernimpien menetelmien mukaan.

Jyrsijöiden torjunnasta vastaavien navettakissojen määrä on siten vähentynyt entisajoista, mutta toisaalta lisääntynyt hevostalous työllistää lukemattoman ja suurimmaksi osaksi missään tilastoissa näkymättömän määrän tallikissoja.

Niille maaseudun asukkaille, jotka arvostavat myrkytöntä tuholaistorjuntaa kissa on yhä arvokas jahtimestarin roolissaan siinä missä rakastettuna lemmikkinäkin.

Terapiakissa

Kissojen vaikutus niin mielen kuin kehonkin terveydelle on tunnettu pitkään. Uskon vankasti, että kissojen rooli parantajina ja terapeutteina tuli tärkeäksi varsin varhain kissan ja ihmisen yhteisellä taipaleella. Kissan pehmeän turkin kosketus, lämpö ja kehräys on varmasti miellyttänyt ihmisiä jo niinä aikoina kun kissat ja ihmiset vasta alkoivat asua saman katon alla. Tästä kertoo kissan ja ihmisen alkutaipaleesta kertova ”kissahistoriallinen” tarina Lämmin värinä.

Somekissa

Kissavideot ovat somen kestosuosikki ja niillä on lukemattomia vakituisia ja vielä useampia satunnaisia katsojia. Suosituimpien julkkiskissojen seuraajien lukumäärä mitataan miljoonissa ja moni kissa tuo omistajilleen muhkeat tulot esimerkiksi tuotemarkkinoinnilla tai maksullisella sisällöllä.

”Kissavideoiden kohdalla voi tietysti kysyä, että onko kyseessä kissan työ vai omistajan oma ajanviete tai julkisuustemppu,” pohtii Kissalehden päätoimittaja Milla Talja Ylen uutisissa 27.7.2015. Minä sanoisin, että voihan toisen työ olla toisen huvi!

Kissa istuu pöydällä ja haukottelee — ***”Minuakin näkee somessa.”***

Onko lemmikkikissa turhakekissa?

Mikä on lemmikkikissan suosion salaisuus. Kun kissaihmiset perustelevat rakkauttaa kissaan, tulee helposti mieleen onko lainkaan edes oleellista keskustella siitä onko kissa lemmikki vai hyötyeläin. Nimittäin kissaa rakastavien ihmisten perusteluissa painottuu hyvin paljon kissan merkitys ihmisensä hyvivoinnille ja mielenterveydelle.

Yhden asian ainakin voi sanoa varmasti: Kissat ovat kissoja, on niiden rooli ihmisen kumppanina sitten mikä tahansa eikä yksikään kissa ole turhake, jokaisella kissalla on arvo yksilönä.

Kissa haukottelee ja sanoo:"Lemmikki vai hyötyeläin - mitä välii?" — ”**Lemmikki vai hyötyeläin – mitä välii?**”